Ekat viikot oli ihan hiton raskaita. Kaikki stressas, väsytti, en jaksanut kuntouttavapäivinä mitään muuta. Ei oikeen saanut nukuttuakaan. Jossain vaiheessa tapahtui jotain ja siihen tottui. Vaikka mua joka kerta sinne lähtiessä ärsytti (eniten aamuvuoroissa, hei jotkut 5:30 aamut joita niitäkin tein muutaman, ei ole ihmisen aika olla hereillä se), oli se tavallaan ihan kivaakin. Ja loppupeleissä teki ihan hyvää. Pakko keksiä jotain muuta tekemistä tilalle. Onneksi kohta tulee vaelluskelit eikä tarvitse homehtua kotona, kohta porukat siirtyy taas mökille ja siellä pääsee rakentelemaan ja remontoimaan, mutta mä haluan jotain muutakin. On mulla mun suunnitelmat, mutta se on ihan auki tuleeko niistä koskaan yhtään mitään. Toivottavasti, on ne ihan realistisia sinänsä.
Suurin osa ajasta on nykyään ihan ok, kivan tasaista. Oon eksynyt koiratanssin pariin, hemmetin ärsyttävä ja vaikea laji mutta samalla siinä on sitä jotain. Canicrossailut jatkuu myös, ai että mä rakastan sitä. Ja kiitos canicrossin oon alkanut hölkkäilemään muutenkin, mun vetokoiralla kun on niin kova vauhti ja kai sitä pitää joskus ottaa vähän rauhallisemminkin jos kehittyä haluaa, etenkin kun mulla on tapana innostua liikaa ja rikkoa itseni heti. Nyt oon malttanut yllättävän hyvin!
Kelit on olleet sen verran kivoja, että muutama reilun kolmen tunnin metsälenkki on tullut heitettyä eivätkä varmasti jää tämän kevään viimeisiksi, tekee tosi hyvää. Ei pelkästään se luonto ja liikunta, vaan myös se, että se on kolme tuntia vähemmän koneella istumista. Ja mitä vähemmän mä olen koneella, sitä paremmin mulla menee.
Ainiin, vanha uskollinen auto lakkasi olemasta kovin uskollinen. Kamala stressi piti siitäkin vetää, mutta loppujen lopuksi kaikki meni ihan hyvin. Pääsin siitä eroon ennen kuin se ehti lahota lopullisesti ja sain suht halvalla uuden toivottavasti vähän luotettavamman kulkupelin tilalle. On se ihan kiva, vaikka onkin ruman värinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti