627.

Välissä meni ihan hyvin. Viimiset pari viikkoa taas vähän huonommin. Enkä tajua miksi, kelit on olleet kivoja (okei se helle onneksi loppui, jatkuva huono olo ja päänsärky ei oo kivaa) ja on päässy vihdoin reissaamaan. Yks yhen yön ja yks kahen yön reissu autossa nukkuen koirien kanssa tehty, tokalta tulin just tänään takasin. Kivat säävaihtelut oli, ke ja to oli kuumaa, aurinkoo ja melkein tyyntä. Sit torstai iltana tuliki tuulet, karsee raekuuro ja ukkonen, onneks ehittiin autolle ennen sitä. Tänpäivänen tuuli ja pieni vesitihku sit sopiki päivän fiiliksiin hyvin, tuli istuttuu rannalla varmaan pari tuntii selvittääs päätä vaik ei se siitä yhtään sen selvemmäks sit kuitenkaan muuttunu. Mut teki ihan hyvää kuitenki, ehkä se vähän autto.

Pitäs reissaa enemmän. Pää hajoo täs kaupungissa. Tää nykynenki auto vaan on eri mieltä, kattoo miten ja millä hinnalla sen sais kuntoon et pääsee taas pois täältä, voi olla et sille ei tarvi tehä mitään mut paskimmillaan on aika isoki nakki, tosin paskimmillaanki aika huomattavasti pienempi ongelma mitä vanhassa autossa oli.

Mun uus sossuämmä on yks idiootti jota ei kiinnosta yhtään kuunnella ja se on tunkemassa mua johonki kuntouttavan liikuntaryhmään, siis ryhmään ja viel johonki vitun kuntosalille sisälle keskellä kesää, hell no. Ja niinku en liikkuis ihan tarpeeksi muutenki. Ei mun pää meinannu kestää polinkaa ryhmiä ja siel oli sentään aina tutut hoitsut ja kaikki ymmärsi jos ei halunnu puhuu tai jos häipy hetkeks oleen itekseen, siinä ei ollu kellekkää mitään outoo. Ja se ryhmä viel pakottas mut oleen täällä paskakaupungissa aika paljon ja estäs kaikki pidemmät reissut vaik mökille. Jaksa sahaa eestaas jatkuvasti mut siel mä pystyn sentää hengittää. Et saapi nähdä kuin pienil rahoilla tää kesä eletään ku kohta rapsahtaa uus karenssi ja katotaan mitä kela sit toimeentulotukeen sanoo, päättääks ne viedä siitäki osan sen takia et en pysty mihinkään niitten vaihtoehdoista.

Alan uskoo niitä jotka sanoo et syömishäiriöst on mahotonta parantuu kokonaan. Vaik oon ennen sanonu ihan toista. Ollu niin pitkään miettimättä mitään syömisjuttuja, syöny aina ku on tehny mieli tai ollu nälkä, mut nyt pari viikkoo on ollu sellanen kauhee ikävä sitä. Ja oon mä ehkä vähän siihen lipsunu. Jotenki se on niin tuttua ja turvallista tavallaan, tiiän ne fiilikset ja osaan olla niitten kanssa. Ois jotain pysyvää ja ees jotain mis onnistuiski joskus. Kyl mä tiiän kaikki syömispelleilyn huonotki puolet, mut mä haluan sitä silti. Ees yks asia mis voin onnistua ni tänne heti kiitos.

Ja mul on ihan helvetin kova ikävä takas polille, mut koska muuttosuunnitelmat en jaksa lähtee kinuumaan mitään uutta lähetettä sinne. Vaik en ehkä osaakkaan puhuu mut ois ees se mahdollisuus ja et ois joku joka varmast kuuntelis. Ja auttas vääntään sossun kaa, vaik tiiän et ne polillaki sanois etten saa vaan olla kotona. Mut se ryhmä nimenomaan pakottais mut oleen kotona ja estäis mua tekeen niitä asioita joitten avulla voin ees sietää tätä elämää.

Välil tuntuu siltä et kaikil ois helpompaa jos mua ei ois.