Mä istun radanvarressa, tuijottamassa kun junat menee ohi. Yks menee just nyt, en tiedä koska seuraava tulee. Aika usein niitä tästä menee. Joskus osasin aikataulut ulkoa, mut en enää. Valkkasin tän paikankin joskus vuosia sitten, kävin usein kävelemässä täällä ja päätin et tää on se paikka missä kuolen. Asiat muuttu, mut paikka ei koskaan unohtunu. Nyt oon täällä taas. En tiedä mitä teen. Tai ainakin juon viinat eka loppuun, katotaan sen jälkeen uskallanko hypätä. Toivon et uskallan, et alkoholi veis sen pahimman terän pelolta pois. Sit ei tarttis enää kärsii.
Itkettää. Viel muutama viikko sit kuvittelin, et tästä elämästä vois tulla vielä jotain. Mut ei tästä tuu. Oon niin kyllästyny elämään jatkuvassa pelossa, helvetin väsynyt tähän jatkuvaan valvomiseen, paniikkikohtauksiin, yksinäisyyteen, ihan vittu kaikkeen. Oon ollu nyt melkein viikon kotona eikä ketään oo kiinnostanu nähdä, vaik kaikki tietää et oon täällä. Tosin en mäkään jaksais itteäni jos saisin päättää, et ymmärrän niitä kyllä. Kaikilla on paljon parempi ilman mua, eikä siitä voi ketään syyttää.
Koirat on hoidossa, niil on kaikki ihan okei. Mä vaan meinasin hajota kun jätin ne sinne ja sanoin niille et meen huomenna hakeen. Ku en tiedä meenkö. Mut kyl ne pärjää.
p.s. tää on ajastettu postaus, kirjotettu pari tuntia sitten, kun te luette tätä ni oon jo valintani tehnyt. Joko oon hypänny tai sit en. Jos oon hypänny ni se on vaan hyvä, niin mulle ku kaikille muillekki. Jos en oo hypänny ni sit oon nukkumassa känniäni selväks.
// Ei tarvii olla huolissaan, joku oli nähny mut radalla sekkailemassa ja poliisit haki pois. Hetken jo luulin et oisin tänään uskaltanu tehä sen ja vihdoin onnistunu siinä.
Nyt nukkumaan tätä känniä pois.
Oletko koskaan miettinyt iankaikkisen kadotuksen olemassaoloa? Ja että jos teet itsemurhan etkä ole uskossa saatat joutua sinne? Pyydän että ottaisit Jeesuksen elämääsi, hän voi auttaa sinua ja pelastaa! E halua olla ilkeä, tahdon vain että voisit pelastua sekä tässä että tuonpuoleisessa elämässä <3" Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua"
VastaaPoistaHän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat menettäneet kaikkensa, eikä halveksi heidän rukoustaan. (Ps. 102:18
VastaaPoista<3 <3 <3
VastaaPoistaToivon sydämestäni että saat apua masennukseesi ja muihin ongelmiin ja että ei ole vielä liian myöhäistä...Moni oikeasti välittää susta vaikka et varmaankaan koe niin, ainakin me blogin lukijat <3
VastaaPoistaValtakunnallinen kriisipuhelin
VastaaPoistapäivystää numerossa 010 195 202
Jos vielä kokeilisit soittaa tuonne? Kovasti voimia sulle, älä luovuta vielä <3
Salla
Viitaten ensimmäisen anon kommenttiin, en usko itsemurhan tekemisen johtavan kadotukseen. En vaan jaksa uskoa että armollinen Jumala salliis sellaista. Mutta muutoin hänen kommentissaan on ideaa. Hengellisyydestä on hyvin harvoin haittaa. Sillä ei ole oikeastaan väliä mitä rukoilee tai mihin uskoo. Eikä oikeastaan edes sillä, uskooko mihinkään. Toivo on olennaisempaa.
VastaaPoistaJokainen ihminen tarvitsee elämälleen tarkoituksen. Sun ei tarvitse olla sellainen kuin muut haluavat sinun olevan, eikä sun tarvitse perustella itseäsi tai olemassaoloasi kenenkään. Sä et ole yhtään huonompi ihminen kuin muutkaan, ja jos joku ei halua olla kanssasi, se on vaan hänen ongelmansa. Sä oot kokenut elämässäsi todella paljon paskaa, mutta se ei tee susta paskaa. Ennen kaikkea sulla on aivan yhtä suuri oikeus olla olemassa kuin kaikilla muillakin.
Tiedän kyllä että tuo kuulostaa tosi kliseiseltä ja oot varmaan kuullu sen jo monta kertaa. Oon kuitenkin oikeasti sitä mieltä, ja halusin tulla sanomaan sen, koska sulla on selkeästi nyt vaikeaa. Oon seuraillu sun blogia vuosia, ja joskus kommentoin aika paljonkin (en ole varma muistatko). En nykysin kerkee kommentoida hirveen ahkerasti, mutta seurailen sua edelleen ja toivon kovasti että voittasit ongelmasi.
Ja en tiedä vituttiko sua, mutta itse oon hyvin iloinen että ne poliisit haki sut pois sieltä.
-Puolustaja