681.

Joka kerta ulkona käydessä tuntuu siltä, että mun pää räjähtää jos ei tää talvi mene pian pois. En vaan kestä tätä sisällä nököttämistä enää. Enkä sitä, et mun vaihtoehdot on olla jonkun taakkana nurkissa punkkaamassa, tai yksin kotona paskaläävässä jota en jaksa siivota. Nyt oon paskaläävässä ja en tiedä, voi olla et koirat vihaa tätä paikkaa jopa enemmän ku minä. Vituttaa et ne pitää aina hinata sisälle. Njoo, ehkei ne niinkään reagoi tähän kämppään vaan siihen miten paskalla päällä oon aina täällä, mut kuitenki.

Pitäs huomenna muka uskaltaa mennä vihdoin kattoon sitä autoaki, jos sen sais liikkeelle et vois välillä siirtyy porukoitten taakaks. Mut ahdistaa seki ihan liikaa, valvon varmaan koko yön stressaamassa siitä, onhan nukkuminen ihan yliarvostettua, enkä tie mihin tungen koirat siks aikaa, en viittis jättää niitä paskaläävään keskenään kovin pitkäks aikaa. Lähikauppaan ja takasin voin juosta ilman niitä, sen pidemmäks aikaa en niitä tänne jätä. En tie mitä kaikkee askarreltavaa ne täältä löytäis, etenki nyt ku vituttaa toi talvi niin helvetisti et lenkit on ollu aika laiskoja ja niil on tylsää. Siitä nyt oon ihan helvetin vihanen itelleni koko ajan, mut en vaan saa itteeni potkittuu perseelle. Viime yönä käytiin sentään mettässä, mut ahdisti sielläki ni ei oltu kauaa. Ikävä sitä aikaa ku oli aina lenkkiseuraa, oli lenkit paljon kivempii niin itelle ku koirillekki. Mut ei oo melkein vuoteen ollu sitäkään.

Kauhee nälkäki ois. Mut tuli pakkopaasto läskipossulle ku en selvinny kauppaan. Ei kehannu silmät turvoksissa mennä, eikä kyl muutenkaa jaksanu. Ihan oikein mulle.

680.

Kävin keskustassa laahustamassa, näin yöaikaan se on ihan kiva paikka. Saa olla rauhassa ja selvittää ajatuksia. Metsä ois toki parempi vaihtoehto, mut koirat jatkaa saikutteluaan ja lyhyet lenkit nyt vaan on helpompi hoitaa lähempänä.

Haluun mun elämän takasin. Kaverit, lenkkiseuran, terveet koirat, haaveet ja tavoitteet, muutakin tekemistä kun tää koneella jumittaminen, ees jotain noista. Mut ei. Ärsyttää tää jatkuva väsymys, ihan sama minkä verran nukkuu, aina on yhtä sumussa. Tarttis enemmän ulkoiluu ja tekemistä, sillä siitä pääsis, mut ei oo mitään syytä mennä ulos. Eikä sinne voi mennä ihan vaan olemaan ennen ku toi valkonen paska sulaa pois ja kelit lämpee, tuntuu et siihen on ikuisuus.

Oisin halunnu lähtee porukoille. Mut en oo mikään päivä uskaltanu lähtee kokeileen mitä auto on tykänny talvesta, jaksasko se lähtee käyntiin ja joko ois lumet sulanu ympäriltä sen verran et sen sais sieltä liikkeelle. Huomenna (tai siis tänään) tulee taas pakkaset takasin, ni oon jumissa täällä ainaki tän viikon. Mut täälläki oon vaan tiellä.

En oo koskaan ennen vihannu talvee niin paljon ku tänä vuonna. Ennen kesää ei oo mitään paikkaa minne vois mennä niin, ettei ois kenellekään taakkana. Paitsi koti mut ei siellä pysty oleen. Tai ei se ees oo mikään koti, ennemminki paikka mis säilyttää tavaroita ja mis yrittää pysyy ees jotenki järjissään sillon ku ei muuallakaan voi olla.

679.

En enää tiedä kuka oon. Just nyt on sellanen olo, et vois vaan ettiä koirille uudet kodit. Sellaset mis niitä osattas hoitaa. Ja mahollisimman kaukaa, et voisin ite yrittää vaan unohtaa sen miten en osannu niitäkään hoitaa. Rakastan niitä ja just sen takia ees harkitten sitä. Hierojan katoin niille jo valmiiks, jos joku päivä ois riittävän hereillä johonki järkevään aikaan et sais soitettuu. Mä en ite enää ikinä hiero yhtäkään koiraa. Ei tarvii enää tuskailla sen kans miten sen alottaminen on niin vitun vaikeeta, monta vuotta pitäny mut mitään saanu aikaseks. Alkas oleen jo aika myöntää ettei musta oo siihen.

Tänään melkein onnistuin paastossa. Se ei kyl ollu suunniteltu, mut ku itki koko päivän ni ei oikeen kehdannu kauppaankaan mennä. Mut sit olin illalla heikko ja tilasin ruokaa kotiin. Ois ollu kiva jos ois saanu ees vuorokauden paaston mut en osaa sitäkään enää.

Vihaan itteeni. Ja vihaan sitä etten saa kuolla, ettei vaan muille tuu paha mieli. Vaik oikeesti kaikkien ois paljon parempi ilman mua, ne ei vaan ilmeisest tajuu sitä ite. Ehkä ne tajuis sen sit ku oisin kuollu, huomaisivat et elämä onki paljon helpompaa ilman mua.

678.

En muista koska oon viimeks ollu yötä kotona. Mut nyt oon tän viikonlopun täällä ja taas muistan miks vihaan tätä kämppää. Mut parempi varmaan vaan opetella oleen täällä, ku alkaa näyttää siltä etten saa lyltsii juoksuajaks mihinkään hoitoon. Ni sit ei oo oikeen muuta mahista ku sinnitellä useempi viikko täällä ja toivoo et selvii siitä jotenki.

Kauhee sotku muistuttaas siitä kuin saamaton paska on, mut ei jaksa tehä sille mitään. Tai vein mä perjantaina pussin roskia ulos, jee. Ja tiskasin yhen lusikan, tosi ahkeraa. Ahistavaa ol yksin. Ja aika pelottavaaki, en kyl tie mitä pelkään mut kuitenki jotain.

Piti saada ees koirat hierottuu täs viikonlopun aikana. Mut selkä sanoo ei, hetken yritin niit pallotella mut oli pakko lopettaa melkein heti ton selän takii. Käytiin sit tänään parin tunnin mettälenkki taas pitkästä aikaa, mut eikös lyltsi edelleen kipeytyny siitä. Ois kiva et vois ees koirii lenkittää ilman et pitää tuijottaa kelloo tai kilsoi ja jatkuvast miettii koska pitää kääntyy takas ettei tuu liikaa. En tiiä miten oon koskaan kuvitellu et voisin muka hieroo muitten koirii työkseni ku en saa ees omii pidettyy kunnossa vittu. Alotin yhen ruokintapuolenki koulutuksen hetken mielijohteesta (onneks se tehään pääsääntösest netissä ni en sillee sitoutunu mihinkää), mut en oo jaksanu senkään eteen tehä sittenkään mitää. Tosin aattelin sillon et ois alottanukki sen kunnolla vasta ku pääsis muuttaan, mut ei saatukaan yht kämppää mikä ois ollu ehkä jo liianki lähel täydellistä. Ois saanu jonkun opiskelunurkkauksen sinne. Tarvii sillon pöydän jos tosissaan tahtoo jotain opiskella mut nyt ei oo sellast käytössä. No se siitäki sitte. Tosin en tie miks opiskella ku tietää ettei pysty koskaan mitään töitä tekeen kuitenkaan. Mut ehkä sit tuntuis ees hetken siltä et tekiski elämällään jotain.

Haluun vaan pois täältä. Ja viiltää. Ois ihan oikein mulle. Yritin paastooki mut oon siihen nykyään ihan liian heikko. Läski possu kipitti kauppaan heti lenkin jälkeen ku ei muka kestäny pidempään ilman ruokaa. Mihin meni ne ajat ku saatto mennä viikonki vaan nesteillä? Sillon onnistuin sentää ees jossain.

677.

Päätin vuodenvaihteessa, että kaikki koirien lenkitykset on jatkossa vähintään puolen tunnin lenkkejä, jätin muutaman minuutin pikapissatukset kokonaan pois. Et joka päivä on tullu ulkoiltuu vähintään 1,5h. Muutama poikkeus ollu ku oli -30 ja helvetin kova tuuli, sillon annoin itelleni (ja koirille) vähän armoo sen säännön suhteen. Nyt täs on useempana päivänä tullu ulkoiltuu jo kolmisen tuntia päivässä, ois ehkä enemmänkin mut lyltsi ei tällä hetkellä saa tehä kovin pitkiä lenkkejä selkävaivan takia. Huomannu taas et mitä enemmän ulkoilee, sitä enemmän siit saa irti ja sitä pidempään kerrallaan siel haluu olla. Tehny tosi hyvää niin itelle ku koirillekki. Vaik jalat onki vähän väsyneet ja muutenki väsyttää päivisin normaalii enemmän, mut tien et tähän liikuntamäärään tottuu taas ajan kanssa ja väsymys katoo. Ja toisaalt nukkuminen onnistuu taas vähän paremmin ku on liikkunu enemmän.

Ootan kyl innolla et toi lumi joskus sulaa pois. Voisin vaihtaa ton vaik siihen pimeeseen vesisateeseen mitä syksysin on. Lumi on ihan kiva mut liika on liikaa, ei oo päässy tekeen umpimettälenkkejäkään ku ei tuolla todellakaan poluilta poistuta mihinkään. Koirat ei pääse rallittaan kunnolla ku ei nekään sinne itteään korkeempaan hankeen taho juoksemaan mennä. Ja on toi poluillaki tarpominen tosi ärsyttävää, hidasta ja jos astut millinki liian sivuun ni on kenkä täynnä lunta.

Yliannostus talvea, alkaa jo riittää. Lapissaki on vähemmän lunta ku täällä prkl.