Joka kerta ulkona käydessä tuntuu siltä, että mun pää räjähtää jos ei tää talvi mene pian pois. En vaan kestä tätä sisällä nököttämistä enää. Enkä sitä, et mun vaihtoehdot on olla jonkun taakkana nurkissa punkkaamassa, tai yksin kotona paskaläävässä jota en jaksa siivota. Nyt oon paskaläävässä ja en tiedä, voi olla et koirat vihaa tätä paikkaa jopa enemmän ku minä. Vituttaa et ne pitää aina hinata sisälle. Njoo, ehkei ne niinkään reagoi tähän kämppään vaan siihen miten paskalla päällä oon aina täällä, mut kuitenki.
Pitäs huomenna muka uskaltaa mennä vihdoin kattoon sitä autoaki, jos sen sais liikkeelle et vois välillä siirtyy porukoitten taakaks. Mut ahdistaa seki ihan liikaa, valvon varmaan koko yön stressaamassa siitä, onhan nukkuminen ihan yliarvostettua, enkä tie mihin tungen koirat siks aikaa, en viittis jättää niitä paskaläävään keskenään kovin pitkäks aikaa. Lähikauppaan ja takasin voin juosta ilman niitä, sen pidemmäks aikaa en niitä tänne jätä. En tie mitä kaikkee askarreltavaa ne täältä löytäis, etenki nyt ku vituttaa toi talvi niin helvetisti et lenkit on ollu aika laiskoja ja niil on tylsää. Siitä nyt oon ihan helvetin vihanen itelleni koko ajan, mut en vaan saa itteeni potkittuu perseelle. Viime yönä käytiin sentään mettässä, mut ahdisti sielläki ni ei oltu kauaa. Ikävä sitä aikaa ku oli aina lenkkiseuraa, oli lenkit paljon kivempii niin itelle ku koirillekki. Mut ei oo melkein vuoteen ollu sitäkään.
Kauhee nälkäki ois. Mut tuli pakkopaasto läskipossulle ku en selvinny kauppaan. Ei kehannu silmät turvoksissa mennä, eikä kyl muutenkaa jaksanu. Ihan oikein mulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti