En enää tiedä kuka oon. Just nyt on sellanen olo, et vois vaan ettiä koirille uudet kodit. Sellaset mis niitä osattas hoitaa. Ja mahollisimman kaukaa, et voisin ite yrittää vaan unohtaa sen miten en osannu niitäkään hoitaa. Rakastan niitä ja just sen takia ees harkitten sitä. Hierojan katoin niille jo valmiiks, jos joku päivä ois riittävän hereillä johonki järkevään aikaan et sais soitettuu. Mä en ite enää ikinä hiero yhtäkään koiraa. Ei tarvii enää tuskailla sen kans miten sen alottaminen on niin vitun vaikeeta, monta vuotta pitäny mut mitään saanu aikaseks. Alkas oleen jo aika myöntää ettei musta oo siihen.
Tänään melkein onnistuin paastossa. Se ei kyl ollu suunniteltu, mut ku itki koko päivän ni ei oikeen kehdannu kauppaankaan mennä. Mut sit olin illalla heikko ja tilasin ruokaa kotiin. Ois ollu kiva jos ois saanu ees vuorokauden paaston mut en osaa sitäkään enää.
Vihaan itteeni. Ja vihaan sitä etten saa kuolla, ettei vaan muille tuu paha mieli. Vaik oikeesti kaikkien ois paljon parempi ilman mua, ne ei vaan ilmeisest tajuu sitä ite. Ehkä ne tajuis sen sit ku oisin kuollu, huomaisivat et elämä onki paljon helpompaa ilman mua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti