728.

Mahdollisesti viikonloppuna kääntyy nokka kohti mökkiä. Parin viikon karanteeni odottaa siellä keskellä korpea, tavallaan kivaa ja tavallaan ei. Toivotaan kivoja kelejä, ettei tarvi käyttää montaa tuntia jokaisesta päivästä lämmittämiseen.

Oon taas aika yksin mun pään kanssa. Hoitajalla en oo käynyt pitkään aikaan enkä oo enää menossa, se oli ärsyttävä ja siitä oli enemmän haittaa kuin hyötyä. Se lääkäri on ties missä. Lääkkeitä oon lopettamassa, lopulta sertralinkin oli aika paskaa ja nää viekkärit on vielä paskempaa vaikka söin sitä vain muutaman kuukauden ja tiputin annostusta tooodella hitaasti. Toivottavasti oli elämäni viimeinen lääkekokeilu tämä.

Harmittaa kyllä, etten päässy sinne polille. Puol vuotta mä yritin, joka ikinen käynti sanoin haluavani sinne ja muutaman kerran muistutin myös siitä, että mun tiedoissa lukee se että mun on saatava sinne uusi lähete jos pyydän. Mutta ei, en ole tarpeeksi sairas joten olen sitten ilman apua, vaikka ne teekoosta pari kertaa onkin koittaneet perään soittaa. Ihan hiton sama, tuskin mä nytkään polille pääsisin ja puhuminen yksinään ei auta mua tippakaan. Vaan ärsyttäis ravata siellä. Tää on paljon parempi näin, ei tarvi vittuuntua siihen hoitajaan joka lähinnä syyllisti. Että kiitos ja hei vaan heille, mä luovutin sen ammattiavun suhteen. Toivottavasti jossain vaiheessa pääsen muuttamaan tästä kaupungista pois, ehkä jossain muualla toimii apu paremmin.

Koirat on onneksi taas kunnossa, ja isoisäkin saanut lisäaikaa, sitä kukaan ei tiedä kuinka paljon. Tai no Lyltsistä sen verran, et täysin terve se ei tuu enää koskaan olemaan sen selkänsä kanssa, mutta just nyt se on oireeton vaikka ollaan tehty aika pitkiäkin lenkkejä. Mut sillä on yks aika huolestuttava patti. Oon tosin jo päättänyt, et oli se mikå oli, annetaan olla niin kauan kun se ei vaivaa. Lyltsi on kuitenkin jo keski-iässä ja sillä on toi selkävaiva, mä en enää lähde leikkuuttamaan siltä mitään patteja pois vaan ollaan ja eletään päivä kerrallaan niin kauan kun se on kivuton. Aattelin kyl sit karanteenin jälkeen käyttää sen mun luottoeläinlääkärillä, pitää varmuuden vuoks uusia kipulääkeresepti ni se saa samalla kattoa sen patin. Eihän se välttämättä mikään vaarallinen edes ole. Tai jos onkin, sen kasvaminen/leviäminen voi kestää vuosia. Ilman tota sen selkävaivaa oisin vienyt sen ell heti kun sen patin huomasin, mut täysin terveeksi tota koiraa ei kuitenkaan enää ikinä saa.

Kauhee hevostelukuume mulla on myös. Oon pelannut paria hevospeliä ihan älyttömät määrät :D Harmi, et täällä ei oikeen oo mitään kivaa ratsastuskoulua ja mitään hoidokkia/vuokraheppaa en nyt tosiaan ala ettimään kun oon kesän kuitenki muualla ja jossain vaiheessa muuttamassa pois. Mut saattaa olla, et oon pakannut mun heppailukamat mökille lähteviin tavaroihin mukaan. Siellä aika lähellä on kuitenkin paikka, mis kävin teininä auttelemassa ja luulen, että saan sieltä jonkun hepsun kyllä lainaan. Koska heppaterapia vaan on parasta. Harmi, ettei mun silloista hoidokkia oo enää, aika monta vuotta kävin sitä hoitamassa ja liikuttamassa ja se opetti mulle eniten ikinä.

Pitäkää peukkuja, et mun auto menee katsastuksesta läpi huomenna! Jos menee, ni sit mökki odottaa viikonloppuna. Jos ei mene, kaikki riippuu siitä miten isoa remppaa siihen pitää tehdä. Pois kaupungista, kyllä kiitos. En oo varmaan koskaan ennen ollu täällä näin montaa kuukautta putkeen, alkaa jo vähän tympiä.