En mä halua kuolla, vaikka en jaksais enää elääkkään.
Veikkaanpa, että mun uudenvuodenlupaus pitää sittenkin. Jos jaksan kesän alkuun asti, jaksan varmasti koko loman. Loman lopusta ei ole pitkää aikaa nickelbackin keikkaan, ja siitä taas ei ole enää kovin montaa kuukautta tammikuuhun, joten kai senkin jaksaa. Ainakin mä yritän.

Tänään saan mennä tyytyväisenä nukkumaan. Hoidettu on kauppareissut ja 25 sivun pituinen koulua varten kirjoitettu teksti, jonka sain kuin sainkin ajoissa valmiiksi. Kavereiden kanssa mäkissä istuessa tajusin taas vaihteeksi, että mun pitäis olla iloinen siitä, että mulla on tuollasia kavereita. Ja hetken olinkin. Se ilo pääsi unohtumaan kun tulin kämpille ja tajusin, kuinka yksin olen kavereista huolimatta. Ne luulee tuntevansa mut, mutta ei niillä ole hajuakaan tästä. Ne tuntee vaan toisen mun persoonista.