Mitä jos mulla ei ole mitään masennusta? Jos vain olenkin keksinyt tämän jotenkin omasta päästäni ja aiheuttanut kaiken pahan olon itse? Tai jos tää onkin normaalia, mutta mä koen tän vaan jotenkin eri tavalla, rankempana kuin muut?
Äh, ei kirjoittamisesta tule nyt yhtään mitään. Mulla ei ole aikaa kirjoittaa, mulla ei ole muutenkaan tarpeeksi aikaa selvittää omia ajatuksia. 8 tuntia päivässä koulussa, sen jälkeen kotona odottaa hyperaktiivinen koiranpentu joka on tajunnut omistavansa hampaat ja jolle pitäisi keksiä jatkuvasti tekemistä, läksyt pitäisi hoitaa, ruuanlaitot, laskut, kaikki. Ruoka tosin on nyt aika helppo kun en syö melkein mitään, mutta kämppis tykkää mun kokkailuista niin kai sitä joskus täytyy jotain tehdä. Siivotakin pitäisi taas, mutta ei sillekään löydy mistään aikaa eikä jaksamista. Siihen päälle vielä unettomat yöt, joten päikkäreillekin olis kiva yrittää repästä jostain aikaa.
En varmaan kirjoita vähään aikaan. Pakko yrittää selvittää ajatuksia jotenkin muuten, kirjoittaminen ei enää toimi. Tai ei ainakaan tällä hetkellä, liittynee kai siihen kun en koskaan voi keskittyä tähän, kun tuo pentu tekee tuhojaan 24/7 ja sitä pitää vahtia jatkuvasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti