Psykologi sanoi, ettei se voi auttaa, kun en mä kerran pysty kertomaan sille mitään. Pitäis kuulemma mennä terkkarille, varata aika lääkärille ja hakea sieltä kautta lähete johonkin, mutta mitä järkeä? En mä kuitenkaan pysty puhumaan kenellekään, kun en tuolle psykollekaan pystynyt ja se sentään oikeasti yritti auttaa mua puhumaan. Ehkä mun vaan pitää hyväksyä se tosiasia, ettei kukaan pysty auttamaan mua ja mä oon näiden asioiden kanssa yksin loppuikäni. Eli en kovin pitkään.
Menin vielä valehtelemaan masennustestissäkin, en vaan pystynyt ympyröimään kohtaa haluan kuolla. Se ois voinut olla just se kohta mikä olis auttanut sitä tajuamaan sen, että mä en todellakaan pärjää yksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti