Mä en saa niitä psykon sanoja pois mun päästä. Tuntuu ihan siltä, kuin se olis luullut, että mä en edes halunnut puhua sille. Illalla päädyin vetämään kännit ja join sammumispisteeseen asti. Yleensä se auttaa nukkumaan koko yön yli, mutta tällä kertaa heräsin muutaman tunnin päästä ja taas psykon sanat alkoivat pyöriä päässä. Siitä lähtien onkin sitten oltu hereillä.

Oon syönyt sen psykolla käynnin jälkeen vain lautasellisen puuroa ja liikkunut aika reilusti... Jos en kerran pysty mihinkään muuhun, laihtumaan ainakin pystyn. Pikkasen reilu viikko ja lähtenyt jo 5 kiloa. Ja nyt en enää edes yritä lopettaa tätä syömisvammailua, vaikka tiedänkin tän olevan ihan perseestä. Mun on pakko repiä ees joku onnistumisen tunne jotain kautta tai en oo kohta enää hengissä. Vaikka se kuolema taitaiskin olla vaan hyvä asia.

Maanantaihin mennessä pitäis päättää haluanko sinne polille vai en. Aattelin sillon aamulla raahautua terkkarille, kun mun on kuitenkin pakko käydä varaamassa lääkäriaikaa sen kautta, että saan jotain vahvempia unilääkkeitä. Ja noi lääkkeet tulee kokeiluun ihan psykologin käskystä ja voisin ehkä jopa yrittää olla leikkimättä niillä.

Oikeesti ei oo todellista, että menin mokaamaan kaiken.