484. Siihen se jäi. Eikä mua edes harmita, oon niin monta kuukautta taas halunnut vain ja ainoastaan viiltää. En oo aikasemmin kirjottanut siitä sen enempää tänne, yritin vain saada koko viiltelyn pois mielestä ja keksiä tilalle jotain muuta. Mutta näin tällä kertaa, ehkä mä vielä joskus lopetan, ehkä mä vielä joskus onnistun siinä, mutta tällä hetkellä mä tarviin tätä.

Mieluummin täynnä viiltoja kuin hengetön. Kai..?