Hylätty kokeesta, joka on nyt sitten pakko saada tiistaina läpi tai on koulun vaihto edessä. Stressaa, etenkin, kun kokeeseen tulevat materiaalit kerättiin jo pois, eli siihen ei voi edes yrittää lukea. Kämppiksellä sama juttu. Päätettiin sitten tehdä baarireissu, kunnon pohjat kotona ja hyppy junaan. Jos känniseikkailut ei kiinnosta, lukeminen kannattaa lopettaa tähän. Kirjotin tämän lähinnä sitä varten, että en luota mun muistiin, mutta haluan jatkossakin tietää mitä oon tehnyt. Ensin Järvenpää, yksi ylitäysi baari, jossa jutteleminen oli mahdotonta, ja muutama muu paikka, joissa oli ehkä kaksi ihmistä. Ei muuta kun takaisin junaan ja matkaa jatkamaan.

Tossa vaiheessa kuvioon astui kaksi jätkää. Kuus vuotta vanhempia, enkä mä oikeasti tiedä niistä mitään, mutta nyt vahtaan kännykkää jatkuvasti, kun ehdin sujauttaa meidän numerot niille. Junassa juteltiin niitänäitä, mä unohdin kaikki estot ja pelot ja sellasetkin asiat, jotka ois ehkä kannattanut muistaa. Vedin siellä sen toisen jätkän juomia, maistui ihan vitun pahalle ja taisi olla pikkasen liian vahvaa mun päälle. Ei sillä, liian vahvaa se oli jätkälle itselleenkin. Ne naureskeli siinä meille ja kertoivat arvostavansa meidän spontaaniutta, kun ne tajusi, että me tosiaan oltiin keskellä yötä junassa tietämättä mihin oltiin menossa. Kertoivat tietävänsä Helsingistä hyviä baareja, joten lähdettiin niiden mukaan. Siellä sitten juteltiin muutama tunti, pummin toiselta niistä röökiä (hyi mua, en ollu kahteen vuoteen polttanut) ja juotiin siihen asti, että mulla alkoi tasapaino heittää aika reilusti, kämppiks kaatoi yhden kyltin kävellessään sitä päin, ja paremman näköinen jätkistä kävi jatkuvasti halailemassa vessanpönttöä.

Siitä sitten pitkälle kotimatkalle. Jätkät lähti taksilla, eivät jaksaneet odottaa junaa. Me jäätiin köyhinä paskoina sinne, mutta niiden mennessä taksiin ehdin vielä heittää meidän numerot niille. Pallo on nyt niillä, en mä välttämättä edes halua mitään vakavaa nyt, mutta jos nyt edes baariseuraa. En tiedä johtuiko se kännistä vai mistä, mutta siinä baarissa jutellessa tuntui siltä, että me oltais tunnettu aina.

Kämppis alkoi siinä valitella vessahätää, ja meillä oli aikaa, joten palattiin "baarialueelle". Vittu yksikään järkkäri ei voinut päästää sitä käymään kusella, vaikka meille järkkärikurssilla nimenomaan painotettiin sitä, että asioista on pakko osata joustaa. Kukaan ei olis menettänyt siinä mitään, jos kämppis olisi saanut käydä pikasesti vessassa. Loppujen lopuksi se meni siihen, että mä lampsin poliisiauton viereen ja tuijotin niitä kytti niin kauan, että ne tajus avata ikkunan (:D ei sitten tullut mieleen koputtaa siihen tai mitään). Pienen piilovittuilun kera kysyin niiltä, onko koko kaupungissa mahdollista päästä yöllä vessaan, vai pitääkö meidän kusta kadulle. Asiallisia tyyppejä, täytyy myöntää. Löytyihän se vessakin lopulta, ja sen jälkeen päästiinkin jo junaan. Junassa taas mielenkiintoisia keskusteluja tuntemattomien känniläisten kanssa, aloin jo vähän selviimään, mutta ei silti stressannut yhtään.

Oi luoja että oli hauska yö, vaikka oltiinkin vasta kuuen aikaan aamusta kämpillä ja sillon alkoi jo pikkasen väsyttää. Täytynee ottaa pian uusiksi, nyt kun tiedetään helsingin baarit ja osataan liikkua siellä vähän paremmin. +Jos ne jätkät ottais yhteyttä, ois tosi jees päästä niiden kanssa joskus viihteelle. Ja oikeestaan niitä ois ihan kiva nähdä selvänäkin. Vaikka sitten vaan kavereina, kun toi mun kaveripiiri on aika säälittävän pieni...