Mulla on kaksi vaihtoehtoa miten tekisin sen, molemmat varmoja tapoja enkä osaa päättää kumpaa käyttäisin. Mun ei ikinä pitänyt täyttää kahdeksaatoista saati sitten kahtakymmentä, nyt voisin vannoa etten ikinä tule täyttämään kahtakymmentäyhtä. Eli kuolen ennen huhtikuuta. Ihan varmasti kuolen.
"Päätä sinä." No en päätä. Jos mä saisin päättää mitä tekisin, olisin kuollut jo ajat sitten. Okei, ei mulla ole enää vaikeuksia tehdä isojakaan päätöksiä. Tarkkailen muita, kuuntelen niitä ja päätän kaiken sen mukaan, mitä muut haluavat. Ei mulla ole mitään väliä.
Rakastuin kuolemaan jotain neljä vuotta sitten. Mä en enää usko ketään, joka hokee tän muuttuvan joskus paremmaksi. Mä oon yrittänyt muuttaa asioita, muttei mikään silti koskaan muutu. Oon joskus tosissani tahtonut päästä tästä eroon, nyt en tahdo enää sitäkään.
Ja tähän päivään:
"Tee niin kuin parhaalta tuntuu." Mitä jos mikään vaihtoehdoista ei tunnu hyvältä?
"Ei mitään paineita." Joo ei. Muutenvaan pitäis opiskella, saada hyviä numeroita, valmistua, mennä töihin, tehdä ties mitä kaikkea ja mä oon jo nyt ikäisiäni jäljessä jos lähdetään katsomaan sitä, missä vaiheessa suurin osa mun ikäisistä on.
Enkä mä tänään halua kuolla, mutten tahdo elääkkään. Oikeastaan ahdistaa tuo eilinen kirjoitus, mutten varmasti poista sitä tästä.
Aamulla mä pakkaan kiltisti kamat laukkuun ja suuntaan koululle. Kyllä mä taas tiedän, mitä muut tahtovat mun tekevän. Mä en ehkä jaksa sitä, mutta mitä vitun väliä.
Salaisessa uutta!
Rakas sä täytät sen 21 mä en annan sun kuolla silloin(en päs muut varma oonko ite silloin...)
VastaaPoistaMe selvitään yhdessä ja parannutaan kummatkin sit sä hoet mulle jot mix et ite usko siihen?
Katotaan nyt.. Kyllä mä siihen välillä uskon, mut välillä tulee näitä hetkiä kun mikään ei oo hyvin :/
PoistaKuules nyt. Sä olet edistynyt tänä kesänä niistä joistain sekoiluista huolimatta ihan valtavasti, vaikket ehkä tajuakaan sitä. Jos menit lääkärillä taas ''emmätiiä''-lukkoon, niin ehket terpan kanssa kuitenkaan mene? Sä olet nyt saanut jalan oven väliin, älä vedä sitä enää takaisin. Sä et ehkä ymmärrä kuin paljon oot edistyny. Sä olet selvinnyt uskomattoman hyvin ottaen huomioon sen mitä sulle on tapahtunut. Kaksikymmentä vuotta ei ole vanha ikä. Se ei ole iso osa elämästä. Sulle kerkee tapahtua ja sä kerkeet tehä vaikka mitä. Vaikka kaksikymmentä vuotta sun elämästäs oiskin ollu helvettiä, ne jäljellä olevat varmaan kuus- seittemänkymmentä voi silti olla vaikka kuinka ihania ja mahtavia. Älä luovuta nyt!
VastaaPoistaPelkään, että alan menemään lukkoon terpankin kanssa taas, mutta on sille ainakin helpompi puhua kuin lääkärille...
PoistaÄh, en mä osaa sanoa muuta kuin kiitos<3
Niin tuttua, täällä myös ihminen joka on rakastunut kuolemaan...
VastaaPoistaKoita jaksaa...
Mä yritän, yritähän sinäkin jaksella!<3
PoistaKoettajaa Hiljainentähti ja Eksynyt molemmat jaksaa...
VastaaPoista''Rikkinäisestä voi tulla ehjä ei entisensä mutta uudella tavalla kokonainen''
VastaaPoistanoin sä oot tonne itekin kirjottanu. Et sä kuole ennen huhtikuuta, etkä kovin pian sen jälkeenkään!
Katsotaan, katsotaan... Nyt oon taas sitä mieltä etten oo kuolemassa vielä hetkeen, mutta ei sitä koskaan tiedä kuinka pahaksi tää vielä muuttuu.
PoistaÄeh, luulen ymmärtäväni vähän noita sun fiiliksiä. Olet ihan valmis pistämään pisteen kaikelle tälle paskalle etkä oikeastaan jaksa enää välittää mistään, kaikki on loppujen lopuksi ihan samantekevää. Ja koska kaikki on niin saman tekevää et oikein jaksaisi edes tappaakkaan itseäsi.
VastaaPoistaOlo on kuin hologrammikuvassa. Samaan aikaan olet ihan valmis kuolemaan mutta kuitenkin myös näet sen mahdollisuuden siihen että eläisit. Nämä vaihtoehdot eivät sulje toisiaan pois ja se kumpi vaihtoehto tuntuu kulloinkin parhaalta vaihtelee. Molemmat ovat läsnä jatkuvasti.
Älä murehdi sitä oletko ikäistesi kanssa samassa vai eri vaiheessa, parikymppisenä ihmiset ovat kaikki hiukan eri vaiheissa elämässään riippuen aikaisemmista opiskeluvalinnoista ja muista eteen tulleista asioista. Sinulla eteen on tullut esteitäkin ja niistä huolimatta olet koulunkin kanssa jo loppusuoralla.
Sinulla on terppa joka varmasti tekee parhaansa auttaakseen sinua eteenpäin ja koulussakin ihan varmasti joustetaan parhaan mukaan, on heidänkin etunsa saada ihmisiä tutkintojen kanssa pihalle. Eikö sinun pitänyt jäädä saikulle koulusta?
Just tuoltahan musta tuntuu...
PoistaJoo, mietin ihan vakavissani sitä saikkua mutten kuitenkaan tiedä, mun ei ilmeisesti anneta jäädä sängyn pohjalle makaamaan joten pakko valita koulun ja päiväosaston väliltä, molemmissa on puolensa...