258

Nyt voi jo sanoa että huomenna. Huomenna mun nimissä on virallisesti kolme koiraa, joista yksi asuu porukoilla. Huomenna meidän kämpässä asuu kolme koiraa (tai oikeastaan mennään sunnuntain puolelle, kotiudutaan vasta puolenyön jälkeen) ja sunnuntaina tai maanantaina tänne muuttaa neljäs, se kämppiksen penne. Neljä nuorta koiraa kerrostalokämpässä, toiset on sitä mieltä että tää ei voi toimia, mä en jaksa stressata asiasta eikä kämppiskään. Jos me ajatellaan, ettei tää lauma toimi, se ei myöskään toimi. Jos me ei stressata, ei tehdä uusista perheenjäsenistä sen suurempaa numeroa, tarkkaillaan vähän lauman menoa ja puututaan koirien väleihin jos koetaan siihen tarvetta, mutta annetaan niiden aika pitkälle selvitellä välinsä keskenään, tappeluita ei kuitenkaan hyväksytä, en usko että mitään ongelmia tulee. Meillä on jo selvä arvio siitä, että mun pennestä tulee lauman pomo ainoana narttuna + vahvatahtoisena corgina, Tore tulee hyvänä kakkosena myöskin suht vahvatahtoisena, mutta kuitenkin älyttömän kärsivällisenä ja hyväntahtoisena, kämppiksen pentu tulee tähän väliin ja kämppiksen vanhempi koira jäänee laumassa "alimmaksi" jos nyt niin voidaan sanoa.

Oon käynyt mielessäni läpi kaikki asiat, jotka voivat mennä pieleen. En pelkää viroon menemistä, en pelkää kasvattajan tapaamista, pennun näkeminen vähän jännittää mutta yritän luottaa siihen, mitä kasvattaja on siitä kertonut. Sen pitäisi olla täydellinen paketti tähän laumaan. Räväkkä ja itsevarma, mutta kuitenkin seurallinen, pitkäikäisestä ja terveestä suvusta ja corgiksi se on jopa aika pitkäjalkainen ja kevytrakenteinen, mitä ulkonäöllisesti etsinkin. Takaisintulomatka stressaa vähän, mulla ei ole koskaan ennen ollut koiraa mukana laivassa, mutta kai asiat siellä selviää. Tulli stressaa, pennellä pitäisi olla nyt rokotukset & madotukset & muut paperiasiat kunnossa, mutta kuitenkin vähän jännittää, mitä jos en ole huomannut jotain vaatimusta tai kasvattaja on ymmärtänyt mun selitykset väärin...?

Vähän myös pelottaa kertoa kaikille, että olen taas corginomistaja. Maxin kuolemasta on vielä niin vähän aikaa, että tiedän kyllä mitä muut ajattelee. "Se yrittää korvata Maxin uudella pennulla", sitä ne musta kuiskii. Yritän olla välittämättä, mä tiedän ettei niin ole. T tulee olemaan niin paljon Maxia räväkämpi, sporttisempi, omalla tavallaan haastavampi ja tavallaan taas helpompi, se tulee näyttämään erilaiselta ja toivottavasti on myös terveempi. Mä en todellakaan yritä korvata sillä Maxia, yritän olla vertaamatta sitä Maxiin ja toivonkin siltä löytyvän muutamia ominaisuuksia, joita Maxilla ei ollut. Mä otan corgin, koska yksinkertaisesti rakastan sitä rotua ja haen pennun ulkomailta, koska Suomessa on tasan kaksi corgikasvattajaa, jotka oikeasti jalostavat eivätkä vain tuota paskaa niin luonteen, terveyden kuin ulkonäönkin osalta. Mä toivon, että voin tulevaisuudessa tehdä yhteistyötä niiden kahden kasvattajan kanssa, kukaan ei yksin voi parantaa yhdenkään rodun terveyttä kovinkaan paljon, mutta yhteistyöllä se onnistuu. Olen jo saanut muutamia corgiharrastajia projektiin mukaan, ja multahan löytyy jo kaksi jalostusoikeuskoiraa, joita siis tulen luultavasti joskus käyttämään jalostukseen, kunhan saadaan terveystarkastukset sun muut kuntoon. Vielä pitäisi löytää lisää ihmisiä projektiin mukaan, mutta eiköhän niitä löydy :) Rotujärjestöhän on jo lytännyt mun suunnitelmat täysin, mutta eipä tähän niiden apua tarvita, jos rodun terveys ei kiinnosta niin ei sitten, miettikööt sitten keskenään miksi löytyy monia, jotka eivät enää tue sen toimintaa millään tavoin.

Vähän pelottaa myös tuleva pankkireissu, kuukauden päästä olevat kaikkien koirien eläinlääkärikäynnit (=pikkupiskin leikkaus & uusi silmätarkastus, Toren rokotukset & viralliset terveystutkimukset, pennen DNA-testi jotta saan sen (puoli)töpöhäntäisenä Suomen rekisteriin sekä ipanan rokotukset) sekä koirien kasvattajakurssi ja se, saanko haluamani kennelnimen vaikken ole vielä edes varma, haluanko juuri sitä vai vaihdanko toiveeni vielä. Koulutehtävät painaa päälle, mutta ehkä otan jotain mukaan laivamatkalle tehtäväksi ja aamulla teen ainakin yhden tehtävän loppuun.

Kaunis pieni<3

Joo koulupostausta ja koirapostausta, ehkä joskus jotain muutakin. En taaskaan luultavasti ehdi kirjoittamaan mitään ennen sunnuntaita, lupaan kuitenkin pysytellä hengissä tämänkin viikonlopun.

Ehkä tää stressi tästä helpottaa, kun saa taas kaikki asiat hoidettua. Kunhan saan koiran kotiin, kouluhommat valmiiksi, ja koeviikko ja eläinlääkärikäynnit ovat ohi. Kuukauden päästä pitäisi helpottaa näiden asioiden kanssa, ja sen jälkeen pitäisi olla myös opon & luokanvalvojan kanssa juteltu ja kouluhommienkin selkeämpiä. Kai sitä kuukauden jaksaa, jos sen jälkeen taas (hetkeksi) helpottaa.