305

Mä haluan kuolla mutta haluan elää. Haluaisin vielä yrittää, haluaisin selvitä tästä kaikesta, opiskella samaa tahtia muiden kanssa, hankkia työpaikan, matkustella ja joskus ihan vain olla. Mutta samaan aikaan haluan kuolla ihan järjettömän paljon. Luovuttaa, antaa kaiken olla. Lopettaa yrittämästä, kun ei siitä ole tähänkään mennessä mitään hyötyä ollut. Aion vielä yrittää, mutta en tiedä, ehkä tästä ei tule koskaan mitään. Elämästä.

Haluaisin salata kaiken ja kaikilta, mutta toisaalta haluaisin kertoa kaikille kaiken. Pelkään vain ettei kukaan ymmärrä, pelkään että kaikki muutkin jättävät kuten tämä yksi "kaveri", joka on kämppiksen mukaan kateellinen siitä, että pääsen niin helpolla. Voi, tulisi päiväksi mun pääni sisälle. Kyllä mä tiedän mitä jotkut mt-ongelmista ajattelee. Mutten jaksaisi salailla ja esittää jatkuvasti. Ehkä kokeilen, istutan kämppiksen alas ja puhun sen kanssa kunnolla. En tiedä vielä.

Haluaisin viiltää, syvemmälle kuin koskaan ennen, mutta haluan päästä koko tavasta eroon. En jaksa katsella noita arpia mutten tiedä, paranevatko ne enää koskaan kokonaan. Jos eivät, niin mitä uudet viillot muka haittaisivat? Piilotella niitä jälkiä täytyy kuitenkin. Yritän vielä lopettaa, vaikken tiedäkään miksi.

Haluaisin muuttaa, mutta vuokranantajasta huolimatta jotenkin pidän tästä kämpästä. Enkä edes tiedä, haluaisinko asua yksin vai kämppiksen kanssa. Tää on kuitenkin aika kivalla paikalla ja vuokrakin on ihan siedettävä enkä pidä tavaroiden pakkaamisesta, vaikka muuttaminen muutoin ihan kivaa onkin. Siivotaan maanantaiksi, yritetään pitää tämä kämppä vielä hetki.

Haluaisin käydä koulua samalla tavalla kuin muutkin, mutta pelkään etten jaksaisi sitä.
Haluaisin pienen loman noista koirista, mutta tuskin pystyisin olemaan niistä erossa päivääkään.
Haluaisin olla laiha, laihtua kuihtua pois, mutta haluaisin suhtautua ruokaan ja liikuntaan normaalisti.
Haluaisin uusia kavereita, mutta kuitenkin haluan vaan erakoitua, tuskin edes jaksaisin koskaan nähdä ketään.

Haluaisin, haluaisin ja haluaisin. Mutta saanko mä ikinä mitään, onnistunko mä ikinä missään, kannattaako mun edes yrittää mitään..?

Mä vihaan elämää. Vihaan olla tälläinen epäonnistunut paska.

Huomenna porukoille. Perjantaina eläinlääkäriin kuulemaan mikä lylleröä vaivaa, se yskii edelleen yhtä pahasti. Pelkään sydänvikaa. Lauantaina löhöillään ja sunnuntaina on ne kasvattajapäivät, vähän stressaa. Yritän pysyä poissa bloggerista sunnuntai-iltaan asti, selvitellä ajatuksia itsekseni, kokeilla miltä tuntuu olla lukematta muiden blogeja. Lupaan pysyä hengissä, vaikka en kirjoittaisikaan. Vaikka tuskin pystyn olemaan koko viikonloppua ilman blogia, mutta yritetään.