315

Aamu oli vaikea, kai se on ihan normaalia parin tunnin yöunien jälkeen. Stressasin sitten kuitenkin koko yön siitä koulusta, vaikka eilenkin meni hyvin. Meinasin jo perua koko koulun, jäädä vain sänkyyn nukkumaan. Olisin kai tehnytkin niin, mutta ajatus tuntien suorittamisesta täysin vieraiden ihmisen kanssa ei houkuttanut.

Ja menihän se koulu tänäänkin ihan hyvin. Uskalsin jopa käydä syömässä. Naurettiin kavereiden kanssa, selvisin taas muutamista ryhmätöistä ja jopa yhdestä näyttellystä tilanteesta koko luokan edessä (vaikka se menikin aika nauramiseksi, mutta sitä se oli kaikilla muillakin).

Nyt itkettää taas. Mua häiritsee muutama asia, joista en voi (uskalla?) kirjoittaa tänne enkä salaiseen blogiin. Tai ehkä en vain jaksa yrittää selittää niitä asioita, kun en tiedä itsekään mitä niistä ajattelen.

Nyt ärsyttää, kun ollaan molemmat kämppiksen kanssa koko viikonloppu samassa paikassa. Oon tottunut siihen, että ollaan aina eri viikonloput poissa kämpiltä. Täällä ollessani saan yleensä vapaasti nukkua koko päivät, mutta nyt en kehtaa. Täytyy piilotella noita viiltojälkiäkin koko viikonloppu.