Torstaina ja perjantaina koulua 8.00-15.30. Huominen on vielä vapaata, mutta silti koulu ahdistaa jo nyt. Vaikka mä en yleensä stressaa asioita kamalasti etukäteen, joskus joo mutten edes muista koska viimeksi näin pahasti. Tulevat asiat saattaa käydä mielessä ja huonontaa oloa hetkeksi, mutta tänään on toisin. Oon miettinyt torstaista koulupäivää tässä viimiset kolme tuntia. Yritin katsoa leffaa, lukea, tehdä ruokaa, lenkittää koiria, huudattaa musiikkia ja jutella kämppiksen kanssa, mutta mikään ei auta. Eli suomeksi tuun valvomaan kaksi (tai kolme, riippuen siitä miten torstaina menee) seuraavaa yötä koulua miettien.
Mulla on ikävä kotiin. Siis ihan kotiinkotiin, porukoille. Jos torstaina ei olisi koulua, olisin jo menossa. Mutta ei, ei ainakaan viikkoon.
Ja Maxia... Lyllerö on joissain asioissa liian samanlainen. Tänään se pelasi palloa, luulin sitä hetken Maxiksi. Lyllerö osaa myös halata samalla tavalla, se juoksee syliin, nostaa tassut olkapäälle ja painaa poskensa mun poskea vasten. Tulee aina aamuisinkin halaamaan, höpsö. Onhan siihen mukavampi herätä kuin herätyskelloon, mutta jos joka aamu alkaa ajatuksella Maxista... Ei hyvä. Mulla on vaan niin ikävä sitä.
Piti käydä tänään prismassa ja eläinkaupassa, koirilta loppuu pian ruoka. Enpä uskaltanut. Pienessä lähikaupassa pystyin sentään käymään, mutta se olikin ihan tarpeeksi kamalaa.
En taas jaksaisi yhtään mitään. Mielessä pyörii ajatukset siitä, kuinka voisin taas antaa olon romahtaa kunnolla, ihan vaan koska oon ehkä tällä hetkellä kuitenkin liian hyvässä kunnossa tappaakseni itseni. Lääkkeet houkuttaa, jos nuo kaikki vetäisi naamaan... Ei siitä henki lähtisi, mutta jos vielä hakisi jääkaapista viinapullon kaveriksi, kai sillä hetkeksi paremman olon saisi. Tai ei, en mä tarvitse edes parempaa oloa. Kunhan saisin ton helvetin koulun pois mielestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti