torstai 2. tammikuuta 2014

344

Illalla mun eteen tuodaan kulhollinen jäätelöä. En voinut kieltäytyä, en halua huolestuttaa porukoita, ne tietää kuinka paljon pidän jäätelöstä. Söin siitä ison osan porukoiden silmien alla, pakenin huoneeseeni ja syötin loput koirille. Se siitä paastosta sitten.

Ei saisi paastota, tiedän sen. Enkä aio palata siihen syömispelleilyyn. Alkoi vaan ahdistaa, oon syönyt porukoilla ollessa karkkia joka ikinen päivä enkä kehtaa edes kertoa kuinka paljon paino on noussut. Huomisesta eteenpäin yritän taas syödä normaalisti. Ilman niitä karkkeja, hyi.


Aamuyöllä kävelin otsalampun valossa keskellä metsää rautatietä pitkin (ei hätää, siinä on kulkenut junia viimeksi jotain 7 vuotta sitten). Koirat leikkivät keskenään, niillä taisi olla hauskaa. Mulla ei. Koko ajan näin tummiin pukeutuneen ihmishahmon seisomassa mun edessä, näin sen välillä pelottavan selkeästi. Puristin käsiä nyrkkiin ja jatkoin matkaa, kai jotenkin tiesin, ettei siellä oikeasti ketään ole. Kun ei koirat reagoineet siihen mitenkään.

Maanantaina pois täältä. Vihdoinkin kämpille.

Päätin päivän sille. Kuusi viikkoa. Jos silloin on yhtä paha olo kuin nyt, mun elämä päättyy kuuden viikon päästä. Ehtii hyvin hoitamaan kaiken valmiiksi siihen mennessä. 

16 kommenttia:

  1. älä pliis tapa itteäs :c se ei ole sen arvoista,en tunne sua mut voin sanoa et välitän silti ja paastoaminen ei ole terveellistä,voimia <3 (tarkoitus ei ole siis loukata sua mitenkään)

    VastaaPoista
  2. Ootsä ennen nähny tollasii hahmoja? Ja kuule, kiltti älä tee sitä itsaria!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, nään niitä aika harvakseltaan, kuukauden-parin välein, joskus useemminkin.

      Poista
  3. Millaisia hahmoja näet ja missä paikoissa? Oletko pelannut spiritismiä? Missä päin asut? Itse olen "puhunut" itselleni pääni sisällä muutaman kerran kun olen ollut väsynyt.
    - Jonna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina ne on ihmisiä, paikat vaihtelee, ei oo mitään tiettyjä. Spiritismiä joskus vuosia sitten joo, mutten usko siihen, vaikka meidän lasi hyppäskin itsekseen alas pöydältä :D Kyseltiin kaikki kielletyt asiat, saatiin jokaiselle kuolinpäiväkin, mutta hengissä ollaan vaikka ne päivät on menneet kauan sitten.

      Etelä-Suomessa asun tällä hetkellä.

      Poista
  4. Hei! Luin muutaman blogitekstisi, ja mulla on paljon samanlaisia ajatuksia ja oloja kuin sulla (mm. liittyen syömiseen, itsetuhoisuuteen, itsemurhaan). Ajattelin vain kommentoida. Halusin kertoa, ettet ole yksin. Aion lukea blogiasi lisää.
    Paljon tsemppiä sulle!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, tsempit myös sinne suuntaan! :)

      Poista
  5. Muista se terpan juttu, jooko? Nyt jo 62 päivää, onnea!

    VastaaPoista
  6. Vaikutat todella mukavalta ja kiinnostavalta :) haluaisin tavata

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, vaikea uskoa että joku haluaisi tän blogin kirjoitusten perusteella tavata. Vaikka oon muutamia tän blogin kautta nähnytkin, se kuulostaa silti jotenkin hassulta.

      Poista
  7. Aijaa :o tekstejäsi lukiessa, huomasin ajattelumaailmassani paljon yhteistä :). Älä aliarvioi itseäsi, olet ihama ihminen tuollaisena, älä koskaan unohda sitä :)

    VastaaPoista
  8. Ainiin, kuinka vanha muute oot?

    VastaaPoista