Mitä ihmettä mä oon tekemässä? En jaksaisi odottaa enää päivääkään, mutta pakko. Pakko jaksaa vielä hetki.
En mä silti vieläkään haluaisi tehdä sitä porukoille. Enkä teille ja kämppikselle. Mutta mun on pakko.
Anteeksi.
tiistai 7. tammikuuta 2014
346
Nukuin koko päivän yli. Jos nukkuisin vielä yönkin, ehkä sitä huomenna jaksaisi edes lenkittää koirat...
Mitä ihmettä mä oon tekemässä? En jaksaisi odottaa enää päivääkään, mutta pakko. Pakko jaksaa vielä hetki.
En mä silti vieläkään haluaisi tehdä sitä porukoille. Enkä teille ja kämppikselle. Mutta mun on pakko.
Anteeksi.
Mitä ihmettä mä oon tekemässä? En jaksaisi odottaa enää päivääkään, mutta pakko. Pakko jaksaa vielä hetki.
En mä silti vieläkään haluaisi tehdä sitä porukoille. Enkä teille ja kämppikselle. Mutta mun on pakko.
Anteeksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Oon seurannut sun blogia kauan mutta en oo koskaan tainnut kommentoida mitään. Luen näitä blogeja koska ne toimii semmosena vertaistukena ja jos nään että muut kestää ni varmaan mäkin kestän. Ja se tekee mut tosi surulliseks että sä oot luovuttanut. En tiiä onks mulla oikeutta sanoa että älä tee sitä koska mulla on samanlaiset fiilikset. En kuitenkaan ole päättänyt kuolla vielä ihan vain muiden takia. En nyt ala syyllistämään sua siitä että tuhoot muiden elämät koska tajuut sen itekkin ja tiiän miten ärsyttävää se on ja oot varmaan kuullut nää asiat tuhat kertaa mutta selitän jotain nyt kuitenkin koska välitän. Mitä siinä menettää jos yrittää kestää päivän kerrallaan? Paitsi että se on yhtä tuskaa, mutta ehkä jonain päivänä helpottaa. Ehkä kuukauden päästä, ehkä 10 vuoden päästä. Aattele miten hienolta se normaali olo sitten tuntuu verrattuna siihen hirveeseen oloon mikä sulla oli ennen. Mut sitä ei tiiä jos ei kestä sinne asti ja näe ite. Ehkä jotain ois tapahtunut just päivä sen jälkeen ku sä oot kuollut. Haluutko sä ihan ihan ihan varmasti kuolla? Oot kuitenkin nähny vasta pienen osan elämästä etkä tiiä mitä se loppuosa on etkä koskaan saa tietää jos sä kuolet... Ei onnelliseen loppuun tarvii hyvää alkua. Tiiän miten vaikeeta siihen on uskoa koska oon ite ihan samassa tilanteessa ku sä mut mitä muutakaan voi ku joko uskoa siihen tai kuolla? Kuolla ehtii myöhemminkin ja se tulee 100% varmasti joskus niin ei kai sitä tarvitse kiirehtiä. Ajattele vaikka aikaa joskus 100 000 vuoden päästä. Sillon sun elämä on joka tapauksessa ollut ohi kauan sitten ja se alle 100 vuotta on tosi pieni aika jonka sä voit olla kuolleena tai ehkä nauttia siitä koska ethän sä voi tietää mitä tulevaisuudessa olisi. On tosi paljon aikaa olla kuolleena. Kuten joku sanoi jossain, eihän rikkinäistä autoakaan heitetä jyrkänteeltä alas tai räjäytetä vaan korjataan. Se sama pätee ihmisiin. Ehkä sä voisit yrittää aloittaa jonkun uuden harrastuksen tai jotain joka saa ajatukset muualle. Koita vaikka opetella piirtämistä tai tarinoiden kirjoittamista tai ihan mitä vaan. Tai ala katsoa jotain hyvää sarjaa. Suosittelen Doctor Whota jos et oo nähnyt koska jos ei vaan siksi että se on tosi hyvä sarja niin siksi että se pelasti mut mahdolliselta itsarilta viime keväänä. Jäin nopeesti koukkuun siihen ja siitä tuli positiivinen pakkomielle kun odotin aina innolla mitä seuraavassa jaksossa tapahtuu ja se piti mut hengissä muutaman kuukauden. :D Mä oon ollut kiusattuna ja kaverittomana melkeen puolet mun elämästä mutta oon kestänyt elämällä mun omassa maailmassa tän paskan sijaan. Ja sit vielä viiltelystä että en ite viiltele koska raapiminen ja pureminen auttaa samalla tavalla mutta niistä ei jää arpia eikä mitään niin eikö se ois parempi vaihtoehto? Ei kyllä auta jos verta haluu nähdä mutta muuten... Mutta jos haluaa verta niin voi vaikka piirtää sitä ihan kunnolla paperille niin voihan sekin auttaa. En tiiä ku en oo viillellyt (etenkin mun oma veri saa mut voimaan huonosti). Mua alko itkettää tää koko juttu. Kirjotan kommentteja tosi harvoin mihinkään ja tiiän että aika automaattisesti sivuuttaa muitten ja etenkin vieraiden kannustukset mut toivon et oikeesti miettisit ajatuksella mitä mä sanon. Elä vaan tunti ja päivä ja viikko ja kuukausi ja vuosi kerralaan. Mun ei pitänyt olla enää elossa tänä vuonna mutta oonhan mä vielä ihan pikkusen toivon takia joka on kuollut monta kertaa mutta aina tullut takaisin. Ei meillä muuta ole kuin toivoa. Älä jooko heitä sitä pois. Tai no koska sä oot jo heittänyt niin kaiva se takaisin sieltä roskiksen pohjalta.<3 Anteeksi sekava teksti kun tuli tässä paniikissa kirjoitettua. Mun oli pakko sanoa jotain koska toivon niin paljon ettet tekis sitä ja että jonain päivänä sä saisit sun elämän kuntoon.
VastaaPoistaNiin hyvä teksti, tosi hienosti kiteytetty kaikki! Elämä on arvaamaton ja mitä tahansa saattaa tapahtua milloin tahansa. Kaikki kuolee joskus joka tapauksessa, miksei siis katsoisi elämää sen "luonnolliseen loppuun" asti ihan jo silkasta mielenkiinnosta. Kukaan ei voi tietää millaista oma elämä on vaikka kymmenen vuoden päästä. En minä ainakaan. Ei ehkä lohduta, mutta _aina_ on toivoa vaikkei sitä itse huomaisikaan. :)
Poista"Ei onnelliseen loppuun tarvii hyvää alkua." <3
Kiitos kommenteista, sain paljon ajateltavaa :)
Poista"Haluutko sä ihan ihan ihan varmasti kuolla?"
En. Mutta oon jo kokeillut kaiken mitä keksin, eikä mikään anna pysyvää apua tähän oloon tai edes tämän sietämiseen.
Äh, en mä osaa vastata mitään järkevää. Mutta kiitos<3
Ehkä elämää ei ole kulunut vielä niin pitkään, että "pysyvä apu" näkyisi?
PoistaEhkä ei...
PoistaVoi pieni, älä luovuta, oot hirmutärkeä<3
VastaaPoista<3
Poista