Salaisessa uutta!
Luokanvalvoja laittoi eilen viestiä, haluaisi tietää missä mennään. Meni sitten taas yö valvomiseksi kun mietin, mitä ihmettä vastaan sille, kun en tiedä itsekään. Se kertoi, että multa puuttuu vaan kaksi kurssia jotka vaatii läsnäolon tunneilla. Muut voisi kai tehdä itsenäisesti. Siis oikeasti, kaksi kurssia ja yksi työharjoittelujakso ja mä oon luovuttamassa koulun suhteen? Ehkä se nyt vaan kannattaisi käydä. Itsenäiset kurssithan ei vaadi multa oikeastaan mitään, teen tarvittavat tehtävät pari minuuttia ennen palautusaikaa ja opettajat kehuu siitä, kuinka oon selvästi käyttänyt aikaa niiden tekemiseen. Joo tosiaan. Ainakin kaksi minuuttia, haha.
Onneksi mun ei tarvii ikinä enää tehdä mitään isoja päätöksiä. Se isoin on jo tehty. Nyt pitäisi vaan päättää, teenkö tässä vielä puuttuvia kursseja itsenäisesti vaiko en. Pienentäisi epäilyksiä jos tekisin.
En mä oikeasti pystyisi tekemään noita kahta kurssia. En vieraan luokan kanssa, kun tutunkin luokan kanssa se tuntui mahdottomalta. Onneksi ei tarvitse enää edes yrittää.
Ongelma:
VastaaPoista- Sä et halua kuolla
- Sä et halua tehdä sitä muille
mutta
- Sulla on huono olo
Onko kuolema oikea ratkaisu tohon ongelmaan? Ehkä vähän liian dramaattinen. Sä et haluu kuolla. Joten looginen ratkasu on että älä kuole. Sä oot luovuttamassa ihan liian aikasin. Jos sä kuolet niin kaikki on ohi. Niin kauan ku sä elät niin on toivoa mutta kuolemalla sä heität kaiken pois. Älä tapa sun omia mahdollisuuksia.
Kuule mä uskon ettet sä oo heittäny toivoa kokonaan pois vielä. En tiiä tiiätkö sitä ees ite. Mutta se kun sä kerrot täällä niin avoimesti sun suunnitelmasta kuolla on mun mielestä avunhuuto koska sä et oikeesti haluu kuolla. Mut en tiiä miten sua vois auttaa? Jos sä oikeesti oisit ihan 100% päättänyt kuolla ni luulisin ettet sä mainostais siitä yhtään missään ettei kukaan vahingossakaan näe tai vaikka soita poliisia. Sä oot kertonut millon ja miten ja missä sä aiot tehdä sen niin mikä estää jotain soittamasta sillon poliisia pelastamaan sut? Ehkä se on mitä sä alitajuisesti haluaisit. En tiiä.
Sä sanoit että on jäljellä enää kaksi kurssia ja työharjoittelujakso. Nyt oikeesti vaan teet ne vaikka väkisin. Sä pystyt siihen. Sä oot niin kauan jo kestänyt siellä koulussa. Älä nyt luovuta ku oot melkeen maalissa tai kaikki sun kärsimykset oli turhia.
Onko mitään asiaa mikä tekis sut onnelliseks jos sä saisit sen?
Mitä jos sä näyttäisit terpalle mitä sä oot täällä kertonut sun suunnitelmista? Koska sä et halua kuolla niin ota vastaan kaikki apu jooko?
Mä en ees usko jumalaan mutta aion silti rukoilla sun puolesta jos ei muuten niin symbolisesti. :) Mä voin siis niin samaistua siihen kun ei halua kuolla mutta ei näe muuta keinoa. Mutta niitä keinoja on. Sä et vaan oo vielä löytäny niitä. Sä vaikutat tosi mukavalta ihmiseltä. Ja kun sä pelastit sun isänkin. Nyt sun pitää pelastaa ittes. Tää maailma tarvii enemmän sun kaltasia ihmisiä eikä menettää niitä.
Kukaan ei tiedä paikkaa eikä päivää tarkalleen, enkä niitä myöskään kenellekään kerro.
PoistaTerpalla on tän blogin osoite, se lukee nämä jos sattuu tänne eksymään ennen kuin kirjoitan läjän uusia tekstejä. Mutta mitä se muka voisi tehdä vaikka tietäisikin? Tai mitä kukaan muu voisi tehdä?
Oot ihan oikeessa siinä, en mä oikeasti halua kuolla ja tavallaan kai toivoisin, että joku lukis nää ja pelastas. Mutta sit tiiän kuitenki sen, ettei kukaan voi pakottaa mua pysymään hengissä enkä oikeen muutenkaan usko, et kukaan voisi auttaa.
Enkä usko et mikään asia vois saada mua onnelliseks, ees hetkeksi. Ennen koirat sai, mutta nyt niidenkin naamat vituttaa, vaikka niitä rakastankin.