Porukoilla on ollut aivan ihanaa. Oon rämpinyt koirien kanssa metsissä 3-4 tuntia joka päivä, tehnyt ruokaa, syönyt liikaa, vaihtanut kuulumisia muutaman tutun kanssa, katsonut leffoja ja ihan vaan ollut. Öisin oon nukkunut jotain 9-10 tuntia ilman turhia heräilyjä. Veli oli pari yötä täällä, oli kiva nähdä sitäkin. Muutaman kerran oon erehtynyt ajattelemaan kämppiksen tekemisiä, mutta päätin etten anna sen pilata mun reissua.
Nyt pitäisi olla nukkumassa. Aamulla aikaisin hypätä bussiin ja reissata takaisin kämpälle. Itkettää, en pysty nukkumaan. Haluisin vaan jäädä tänne.
Luokanvalvojan kanssa puhuttu. Voimankäyttöpaska on lauantaina. Nyt jo tuntuu siltä että kuolen sinne. Ja reilun viikon päästä alkaa se puuttuva kurssi, joka pitää suorittaa koululla vieraan luokan mukana. Mitä jos mä en pysty..? Nää taitaa kuitenkin olla vikat mahdollisuudet suorittaa noi jos haluan joskus valmistua...
se kuolema olis vaan niin helppo... Ei tarttis enää ikinä jaksaa yhtään mitään.
Kuolema on helppoa, kuka tahansa pystyy tekemään sen. Vaikeampaa, mutta myös paljon palkitsevampaa ja arvokkaampaa on vain pitää elämästä kiinni. Vaikka tunnen itsekkin tuon tunteen, sen, kun oikeasti haluaisi vain pois. Pidä silti kiinni, pidäthän?
VastaaPoistaNiinpä kai... Yritän<3
Poista