396

Ei kai koskaan pitäisi sanoa kirjoittavansa jatkossa blogiin eri tavalla kuin ennen, ei se kuitenkaan koskaan onnistu.

Kämppis lähti äskön keskustaan. Heti sen häivyttyä ryntäsin etsimään terää, mutta mulla ei ole hajuakaan missä ne on. Lääkekaappi oli seuraava. Kämppis oli tarvinnut omiaan, nyt niillä saisi vaan maksan paskaksi, tolla määrällä ei luultavasti lähtisi henki, vaikka ei sitä koskaan tiedä. En kokeile, liian iso riski siihen ettei kuolisikaan. Toki samaa vaikuttavaa ainetta sais ilman reseptiä haettua lisää, mutta se vaatisi liikaa toimintaa, nyt ei pysty.

Apteekissa ois abilify. Mutta sen yliannostuksesta tulee niin hirveä olo, että taidan jättää väliin. Ja onhan se aika kallis lääke tollaseen pelleilyyn. En tiedä, ei sillä varmaan kovin helposti saisi edes henkeä pois..?
Laskin tossa, turha yrittää niillä.

Jos ei voi viiltää enkä vetää lääkeövereitä, viinaakaan meillä ei ole ja alkoon on liikaa matkaa, niin mitä sitten tekisi... Puukkoja löytyis, mutta ääh.

Oon sitten syömättä. Ei pitänyt kirjoittaa tätä tänne, mutta mietin, että pystyisinköhän olemaan kaksi viikkoa ilman kunnollista ruokaa. Mehukeitot on sallittu, juotavat jugurtit on ok 2-3 päivänä viikossa, mutta aika pitkälti voisi mennä vedellä.. Ikävä kyllä siihen ei kuole, vaikka ois tavallaan aika siistiä kuolla nälkään.
Tää on paastopäivä numero 1, ja tänään mennään pelkällä vedellä.

Kämppis tulee kohta jo kotiin, oon tuijottanut näyttöä viimisen tunnin :D Ehkä se helpottaa, lähdetään koirien kanssa pitkälle lenkille varmaan tunnin sisällä. Tai ehkei helpota, mutta ainakaan en harrasta mitään itsetuhoilua sen seurassa.