"Ai mäkö sen sähkönki nyt kuitenki maksan?"
"Joo"
Häivyin paikalta. Maksakoot kämppis itse laskunsa, sovittiin jo ikuisuus sitten, että mä hoidan vakuutukset ja se sähkön ja makselen sit pieniä osia siitä sähköstä. Nyt mun pitäis maksaa siitä puolet, en kyllä aatellut. Välillä vähän tuntuu siltä, että ilman kämppistä asuminen vois tulla jopa halvemmaksi.. Tai jos ei halvemmaksi, niin ainakin helpommaksi. Viikko sitten siivosin koko helvetin kämpän, että ois kiva palata viikonlopun jälkeen takasin kämpälle, mutta arvatkaa vaan näyttikö siellä jo siltä, että tänä vuonna ei ole siivottu kertaakaan. Antaa olla, eletään paskan seassa sitten, kunhan se kämppis lakkaisi valtaamasta mun löhöilysohvaa kaikilla tavaroillaan.
Luokanvalvoja laittoi eilen viestiä, käski käydä wilmassa. Ei olisi pitänyt, ei todellakaan. "Valmistumistasi ajatellen tämän kevään jäljellä oleva aika rästitehtävien suorittamiseksi ei valitettavasti enää riitä."
Joo hyvää vappua vaan sinnekin. Puuttuu kuulemma jotain tehtäviä, joista ei mun saamissa ohjeissa ollut mitään mainintaa. Ja se vitun asennuskurssi, mitä LV on luvannut selvitellä ikuisuuden. Varmaan sanon sille ihan suoraan, että jos se on pakko suorittaa jossain ryhmässä niin mut voi heittää pois koulun listoilta, mitäpä siellä turhaan roikkumaan, en kuitenkaan pysty käymään sitä. Ois ilmeisesti pitänyt soittaa sille eilen, mutta ei huvittanut. Enkä varmasti soita huomennakaan.
Tuttuun tapaan vedin sitte kännit. Mökillä, porukoiden ja mummun & papan edessä. Fiksua, mutta oon ilmeisesti ihan huippu näyttelemään, sain jopa pahimman kännin piilotettua.
Illalla käperryin hetkeksi mummun viereen sohvalle, halusin olla siinä vielä kerran. Tää aamu meni vaihteeksi itkiessä, kävin koko mökin läpi ehkä viimeisen kerran, oli pakko nähdä vielä ne paikat, kun oon kuitenkin rampannut siellä jatkuvasti koko ikäni. Koiria ulkoiluttaessa tajusin, että en ehkä enää koskaan näe niiden juoksevan siellä yhdessä.
Painittiin mummun kanssa, "En viitti talloa sun varpaille ettet ota nokkiisi, et muuten tule pitkään aikaan käymään"
Oli pakko painella pihalle itkemään. En niin, en pitkään aikaan, en varmaan enää koskaan.
Mä en aio olla täällä katsomassa muiden valmistumista, todistusta siitä etten pystynyt siihenkään. Mä kuolen ennen sitä.
Vittukun porukoilla ei voi edes kirjoittaa rauhassa, yritin lukittautua huoneeseeni, mutta noi nyt ramppaa tässä molemmat. Täytynee mennä taas esittämään iloista.
Jos sä haluat tehdä itsemurhan, niin se on sun oma päätöksesi eikä mulle tai kaiketi kellään muullakaan ole oikeutta sanoa sulle ettet sä saisi sitä tehdä. Mitä jos sä haistattaisit pitkät koko tuolle koululle ja lähtisit etsimään jotakin sellaista josta sä oikeasti pitäisit? Jotakin sellaista minkä vuoksi jaksaisi oikeasti elää? Anteeksi olen huono selittämään, toivottavasti ymmärsit mitä ajan takaa. Tarkoitan siis että ei ole oikein että sun pitäisi väkisin olla elossa vain muiden takia, mutta mitä jos sä etsisit itsellesi syytä elää? Mitä siitä olisi seurannut jos sä OLISIT valmistunut - tai jos jotakin tapahtuu ja sä sittenkin valmistut - tuosta koulusta. Mitä se olisi tarkoittanut verrattuna siihen että et valmistunut? Tarkoitan siis ihan konkreettisia asioita, en sitä miltä se tuntuisi, vaan siltä miten se niikun ns. oikeasti vaikuttaisi sun elämään. Ei sun tarvitse valmistuakaan muitten takia, jos ei elääkään.
VastaaPoistaSanoin jo eilen, mutta hyvää vappua, ja jos nä nyt on sun viimeisiä päiviä tai jotain, niin sitten mahdollisimman hyviä ja onnellisia sellaisia. Pitää muuten sanoa että sun blogin seuraaminen on muuten avartanut mun ajattelua ja näkökulmia ihan kauheasti!
Ymmärsin kyllä :) Tuota oon miettinyt aika paljon, mutta en osaa keksiä mitään, minkä vuoksi pystyisin pitämään itseni hengissä...
PoistaEi kai siitä mitään ihmeellistä olisi seurannut, lähinnä rahajutut ois selkeempiä, kela tuskin maksaa mulle opintotukea paria kurssia varten, työttömyyskorvausta ei saa ilman valmistumista ja sossupapereita ei jaksais taas täyttää...
Kiva kuulla, että tästä blogista on ollut edes jotain hyötyä :)
Kurja kuulla että koulun kanssa kävi noin ja muutenkin että tilanteesi on tuossa pisteessä :/ En tiedä, onko tällä viestillä mitään merkitystä, mutta toivon, ettet tappaisi itseäsi. Varmaan kuulostaa jeesustelulta, mutta elämällä on varmasti vielä jotain tarjottavaa sinulle.
VastaaPoistaKoulun venyminen/keskeyttäminen tuntuu pahalta, mutta siitäkin pääsee yli. Itselläni keskeytyi opinnot hieman ennen valmistumista ja se tuntui todella häpeälliseltä, mutta nyt olen sinut asian kanssa.
En voi sanoa että tietäisin tasan tarkkaan, miltä susta tuntuu mutta jotain sinnepäin kuitenkin. Sulla on hyviä asioita elämässäsi, et vain ehkä pysty näkemään niitä nyt.
En osaa sanoa muutakuin että toivottavasti jaksat elää, olet ajatuksissani ja toivon sulle voimia <3
Kaikilla viesteillä on merkitystä, aina.
PoistaKai siitä yli pääsee, onhan mullakin yksi keskeytetty amis takana eikä se oikeastaan haittaa, mutta silti en jotenkin osaa hyväksyä sitä. Vaikeemmaksi sen kai tekee kämppis, joudun kuitenkin olemaan kämpällä sen valmistumispäivänä enkä jaksaisi sen hehkutusta siitä.
Kai niitä hyviäkin asioita on... Kiitos<3