Eiliseltä:
Kamera, koirat, tyhjä, tuttu nurmiaukea. Jäin lenkin jälkeen siihen istumaan, käärin hihat ja lahkeet ylös, annoin auringon lämmittää, nauroin koirien leikeille. Seikkailin ajatuksissani ja mietin, että mitä jos... jos en kuolisikaan ihan vielä..?
En lupaa mitään, en todellakaan. Luultavasti haluan kuolla jo muutaman minuutin päästä.
Halusinkin, ja haluan edelleen. Mutta toisaalta koirien (ja kameran) kanssa pelatessa en halua, silloin haluan vaan nähdä niiden nauravaiset ilmeet aina vaan uudelleen.
Luokanvalvoja soitti taas. En uskaltanut vastata (aattelin tehneeni taas jotain väärin :D), mutta soitin sille takaisin hetken päästä, kun se laittoi viestiä. Oon varmaan aika rasittava, kun en melkein koskaan vastaa sille. Saan ilmeisesti sitten kuitenkin tutkintotodistuksen (=pakko mennä valmistujaisiin, plääh kun ei jaksaisi niitä ihmisiä) ja ainoostaan päättötodistus jää sinne syksyyn. Kai. Ei se ollut itsekään ihan varma. Huomenna pitäisi kuulemma soittaa koulutuspäällikölle jostain työharjoitteluun liittyvästä jutusta, mutten enää muista mistä.
Ja aamulla töihin. Ei huvita, mutta menin lupaamaan "pomolle". Palautin sille jo yhden työn, sen luokkalaisen piti auttaa sen kanssa, mutta lähetin koko työn sille tarkastettavaksi maanantaina, ei ole vastausta kuulunut.. Palautin sen sitten vaan kokonaan ja nyt ne haluaa siellä puhua jostain seuraavista työjutuista. Onneksi vasta kympiltä, saa sentään yrittää nukkua hetken. Koiratkaan tarvii pitkää aamulenkkiä, kun tultiin just vetotreeneistä ja ne on pikkasen unisia..
 |
| T<3 ja tylsän hetken kuvanmuokkauksen tulos :D |
Periaatteessahan kuolla voi koska vaan myöhemminkin, vaikka sitä ei tekisikään nyt...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti