sunnuntai 4. toukokuuta 2014

408

Haluun vaan kuolla. Oon vähän laskeskellut ja nyt tiedän tarkkaan paljonko tarvitsen mitäkin että se onnistuis. Varmasti, nyt en aio epäonnistua. Hetki vielä pitäisi jaksaa mutten tiedä jaksanko. Jos en haluaisi tehdä sitä porukoille mahdollisimman helpoksi, voisin tehdä sen vaikka heti.

Ahdistaa, en tajua miten jotkut pystyy elämään tälläsen olon kanssa. Mä en pysty. Hengittäminenkin on vaikeeta tän ahdistuksen takia.


Koiranäyttelyssä eilen oli hetkittäin ihan kiva olla, jos ois ollut lämpimämpi niin oisin varmaan ollut siellä koko päivän. Nyt siellä jäätyi, mutta meni siellä silti muutama tunti. Ei haalittu palkintoja, tuomari oli vähintäänkin omituinen (siis vikahan on aina tuomarissa, ei mussa tai mun koirissa!! :D), mutta kivat arvostelut saatiin molemmille kuitenkin. Pari viikkoa seuraaviin näytelmiin, en vielä tiedä saanko kämppistä sinne apuriksi vai mistä revin sinne apukäsiä mukaan...

Nyt nukkumaan (=sänkyyn ahdistumaan lisää), aamulla pitäis soittaa luokanvalvojalle ja raahautua töihin. En jaksa, pysty enkä halua, mutta kai se on pakko. Paitsi jos kuolen ennen aamua.

14 kommenttia:

  1. Sä olet vahva, olet selvinnyt monista vastaavista oloista, ja niin selviät nytkin, tiedän tai toivon niin <3 viime vuonna itkin monesti sun takia, pelkäsin että teet ittelles jotain, olet kuitenkin vielä täällä, onneksi <3 usko pois elämällä on sulle paljon annettavaa! Nyt unohdat ton koulun hetkeksi, haistatat pitkät koko jutulle, älä anna sen musertaa sua. Yritä tehdä vain kivoja asioita, katso leffaa, leiki koirien kanssa, syö jotain herkkua, valokuvaa, tee pitkä lenkki, mitä vain :) yritä keskittyä hyviin asioihin, kyllä niitä on kun pysähdyt hetkeksi miettimään. Mä en toivo sulle muuta kun hyvää, olet kokenut paljon etkä ansaitdisi muuta kuin hyvää ja että joku pitäisi susta huolen <3
    Anteeksi hajanainen kommentti, olen huono tällaisessa mutta toivottavasti ymmärsit mitä yritin sanoa.
    Paljon voimia <3
    -Gabriela

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos<3 Täytyy kai kehittää jotain tekemistä, ei se auta kuin hetken, mutta kai se hetkikin on tyhjää parempi...

      Poista
  2. Gabriela sanokin jo kaiken mitä mä haluaisin sanoa. Toivon että sä olet vielä joskus onnellinen!!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 en vaan jaksa uskoa, että onnellisuus ois mulle mahdollista...

      Poista
  3. Sä et voi mitenkään tehdä sitä porukoilles helpoksi. Lapsen menettäminen on monesti listattu sinne kamalimpien asioiden kärkipäähän melkein aina jos jotain tollasta listataan, enkä usko että sitä mikään lieventää. Kyllä se ahdistus menee taas ohi, on se mennyt ennenkin. Jos se itsemurhan ajattelu auttaa jaksamaan sen ahdistuksen yli niin mieti ja suunnittele vaan, mutta älä oikeasti tee mitään, jooko? Tiedän ettei nyt oikeastaan ole minun asiani, mutta toivoisin silti että pitäsit ittes hengissä.

    Jos se koulu on nyt liikaa niin sitten se on liikaa. Älä sen takia rupea terveydelläs leikkimään. Opiskella ehtii vaikka eläkeläisenäkin joten jos valmistumisesi nyt venyy niin saatpahan ainakin hyvän syyn olla paikkakunnalla ja mitä raha-asioihin tulee niin uskoisin että nekin järjestyy, jos ei muuten niin kuntoutustuella+sossun kanssa. Terppa varmasti osaa noista sanoa tarkemmin, mutta jos et selvästikään nyt ole työ/opiskelukunnossa niin todennäköisesti olet oikeutettu ainakin johonkin tukeen.

    Ei sun koirissa voi olla mitään vikaa, huono tuomari selvästikin :P Toivottavasti seuraavissa näyttelyissä olisi parempi tuuri sen suhteen ja kai sitä vähitellen oppii ketkä tykkää just sun koirien tyyppisistä, itse joskus kivikaudella juoksutin kehässä yhden tietyn rodun koiria ja niiden kasvattaja valitsi kuhunkin näyttelyyn menevät koirat juuri tuomarien mukaan. Turhahan se kai on mennä kehään pyörimään jos tietää tuomarin arvostavan jotain ihan muita ominaisuuksia kuin siltä omalta koiralta löytyviä. Kehässä olemista käytiin harjoittelemassa mätsäreissä, siellä oli kyllä välillä tunnelmaa kun se kehäkäytös oli joillain vähän mitä oli...

    -L

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot varmaan ihan oikeessa, ei sitä helpoksi saa mitenkään. Mun on vaan pakko saada varmistettua se, ettei ne jää sen asian kanssa yksin... En tee mitään vielä hetkeen, mutten lupaa että nää jäis vaan suunnitelmiksi.

      Eiköhän sitä rahaa ainakin sossusta saa, ei vaan jaksais täyttää niitä hakemuksia jatkuvasti.

      Jep, oppiihan sitä :) Oon vaan näyttelyiden suhteen aika nirso, halleissa olevat on tylsiä ja riittävän lähellä olevat ulkonäyttelyt on aika harvassa. Jostain täytyy joustaa ja ne on ne tuomarit :D Vähän ehkä kannattais silti kattoa kenelle noita vie..

      Poista
  4. Älä kuole, kyllä kaikki järjestyy. Vielä tulee Se huominen kun kaikki on paremmin, usko vaa, Sä selviät! <3

    VastaaPoista
  5. Paljon voimia! Yritä jaksaa<3 Mä haluan että sä pysyt elossa!

    VastaaPoista
  6. En osaa muuta kun toivottaa jälleen voimia <3 Yritä löytää ne keinot, joiden avulla pysyä hengissä, jos ei muu auta niin vaikka osastolle, kunhan et tapa itseäsi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos<3 Osastokin on käynyt mielessä, mutta en mä tiedä.. Kun en jaksais enää yrittää mitään.

      Poista
  7. Jospa yrittäisit vielä kerran vaikka tuntuukin ettei jaksa? Jos antaisit elämälle vielä mahdollisuuden ja asiat lähteekin menemään parempaan suuntaan...Elämällä on tapana yllättää. En olisi 11 vuotta sitten itsemurhaa yrittäessäni uskonut, että olisin vielä tänä päivänä elossa, asiat olivat todella huonosti tuolloin. Mutta selvisin ja uskon että sä voit myös selvitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon antanut jo aika monta mahdollisuutta... En tiedä enää itsekään mitä haluan, kuolema vaan on mulle se helpoin vaihtoehto.

      Poista