447

Mä rakastan aamutalleja. Tänäänkin vitutti ihan pirusti, kämppis huudatti telkkaria koko yön, laittoi sen hiljemmalle aina kun pyysin, mutta kohta heräsin taas sen huutamiseen. Olin nukkunu jotain 5h, en ehtiny syyä aamupalaa kun meinasin myöhästyä ja hyppäsin sit auton rattiin ihan kyrpä ottassa.

Lappasin hetken paskaa ja sain sillä pahimman vitutuksen pois. Sit aamumaastoon huipputamman kanssa. Löytyi ihan mahti laukkasuora, sen jälkeen oli kiva käpytellä ja ihan vaan istua kyydissä pienillä metsäpoluilla. Sit vielä heinäntuoksuiseen talliin hoitamaan ruokinnat loppuun eikä muuten väsyttäny eikä vituttanu enää.

Suihkun kautta kauppaan kämppiksen kanssa, lenkittään koirat, peseen pyykit & jutteleen fb:ssä kavereiden kanssa. Yks naapuri pyörähti tässä ja toisen kanssa juttelin hetken kun se oli tossa ovella röökillä. Missään välissä ei oo ahistanu, aamun jälkeen ei oo vituttanu, kaikki on paremmin ku pitkään aikaan vaikka huomaakin ettei oo nukkunu tarpeeksi. Ei ahista huominen, ei koulu (vaikken tiedäkään koska se kurssi ois mahollista käydä), ei se, koska valmistun vai valmistunko koskaan. Nyt on vaan tää hetki ja tässä hetkessä kaikki on hyvin. Enkä aatellu päästää tätä karkuun ainakaan ihan heti.

Voi olla, että tää olo romahtaa minuutin päästä. Tai huomenna, ensi viikolla, kuukauden päästä, joskus kuitenkin. Mut en jaksa murehtia siitä nyt.

Rento, väsynyt ja onnellinen. Sitä mä nyt olen. Jos vielä pääsis aikasin nukkumaan tänään ni kaikki ois vielä paremmin.

Tämä koska halusin kirjottaa jotain positiivisempaa välillä. Onhan tässä ties mitä kaikkea meneillään edelleen, mutta kyllä ne ehtii hoitaa. Aina ne jotenkin järjestyy. Voin jatkaa masennuspaskalinjalla täällä blogin puolella taas vaikka huomenna, nyt ei huvita.

Viiltelylaskuri on tulossa takasin kunhan jaksan laskee oikeet päivät siihen. En pidä tätä minään taukona enää, yritän taas vaihteeksi lopettaa. Ei mun oo oikeestaan edes tehnyt mieli viiltää hetkeen :>