452

Ois vaan pitäny ottaa se työ vastaan sillon ku tarjottiin, mut ei kun pelkäsin et se menis koulun kanssa päällekkäin ja oisin joutunu lopettaan heti, mikä taas ei ois ollu kovin reilua yhelle lapselle.

Mutta MÄ VITTU TEEN SEN SAATANAN KURSSIN ITSENÄISESTI.

Oisin voinut tehä sen keväällä. Sit mulla ois jo paperit kourassa, ois työpaikka, ois enemmän rahaa jajajaja... Mut ei, kenellekään ei tullu mieleen että sen vois hoitaa näin. Nyt mulla on kaks viikkoa aikaa tehä kolme itsenäistä kurssia, joista toi vika on ihan vitun iso kokonaisuus, ne kaks muuta nyt tekee päivässä jos jaksaa. Katotaan hajooko pää, mut ainakin mä hoidan sen koulun vittuun tästä alta vaikka sit sängyssä lojuen jos en ylös pääse.

"Onks kaikki muuten hyvin?"
"Joo mut vituttaa tää paska"
Kiva ilme herra koulutuspäälliköllä, en oo koskaan ennen kironnu sen kuullen. Tai muutenkaan näyttäny et joku ottais päähän.

Ja mua vituttaa se, että noi kaikki opettajat siellä on liian mukavia. En kehtaa raivota niille vaikka kieltämättä joskus tekis mieli.

Vaikka ei se kai oikeesti muuttais mitään. Ei raivoominen, ei se, onko mulla ne paperit sieltä koulusta vai ei ja koska ees saan ne sieltä. Jotkut asiat ois ehkä eri tavalla, mut oisko se sit välttämättä yhtään paremmin kuitenkaan... Jos oisin valmistunu ajallaan, ni oishan ne voinu työkkäristä "pakottaa" mutki muuttamaan johki kauemmas kuten kämppikselle kävi, ja sit en ehkä tuntis noita naapureita, jotka taas on auttanut mua yllättävän paljon... Ehkä tää on ihan hyvä näin.

Mulla oli illalla joku järkeväkin postausidea, mut ehdin jo unohtaa sen. Ei se sit varmaan ollu mitään kovin tärkeetä.

Mut koska tykkään hyppiä nykyään hirveesti aiheesta toiseen, sanotaan nyt vielä se, että tällä hetkellä mä uskon että mä pärjään, vaikka joudunkin(?) asumaan yksin. Pelkäsin, etten pystyis nukkumaan itekseni, kun se on aina ollu yksin vähän hankalaa. Mut en oo varmaan koskaan nukkunu näin hyvin! Se nukkumaanmeno ahdistaa, en tiedä miksi, kai siinä jotenki se yksinäisyys painaa hetken päälle, mut heti kun pääsee sänkyyn asti ni ahistus katoaa. Pelkäsin, et vaan ravaisin ympäri kämppää itkemässä ja ahistumassa ja erakoituisin kokonaan. No, onhan siivoominen tavallaan ympäri kämppää ravaamista.. :D Oon ihan relax, ei koko ajan tarvii nähä ihmisiä ja ulkona törmää kuitenki tuttuihin aina ja saa ees hetkeksi juttuseuraa, kun niiden on aina pakko päästä rapsuttaan piskejä.

Eikä tarvii aamutallille lähtiessä miettiä, herättääkö vahingossa kämppiksen! Voi meluta just niin paljon kuin tahtoo. Ja rakastan sitä tallia päivä päivältä enemmän. Etenkin niitä maastoja! Löytyy metsäpolkuja, leveempiä polkuja, hiekkateitä (joilla kulkee vaan ihania autoilijoita jotka oikeesti hidastaa tullessaan vastaan), hyvä laukkapaikkoja ja ties mitä muuta. Kerran on tullu tamman kanssa sellanen tilanne, et vähän mietin katooko siltä jarrut jos annan sen laukata, mut annoin sit kuitenkin ja hyvinhän se sujui. Luottoheppa<3 Joskus tykkäsin hevosista sitä enemmän, mitä vaikeempia ne oli, mutta tällä hetkellä toi tamma on paras, aina tallilta lähtiessä on hyvä mieli kun ei tarvii keskustella yhdenkään hevosen kanssa siitä tehdäänkö asiat mun vai hevosen tavalla. Ehkä joskus taas palaan pelaamaan niitten vaikeempien elukoiden kanssa, mutta en ainakaan hetkeen vielä.

Ok meinasin tänään saada sydärin ku olin päikkäreillä ja heräsin siihen, et joku puhui keittiössä jotain tyyliin "kyllä tän vois tähän vaihtaa". Radio perkele.