Suomeksi: ei enää ikinä ton koulun tehtäviä, vielä kun sais paperit ulos sieltä ensviikon lopulla.
Pitäs kai olla ilonen tai jotain? Tyytyväinen itteensä edes, onnellinen siitä että sain ton paskan hoidettua. Mut en mä oo. Ei mua kiinnosta koko asia. Taidan taas osittain olla sitä mieltä, että oon paska ku en valmistunut samaan aikaan kun muut ja jätin sen lukionki vuos sitte pois, vaikkei ois ollut pahasti kesken sekään puoli.
Eilen heräsin Tampereelta. Oli taas lauantaina sellanen kahen sekunnin päähänpisto lähteä ajeleen sinne ex-kämppiksen kanssa. Mut hei, selvisin jopa keskustassa ajamisesta, vaikkei mun kartanlukija ollutkaan ite kartalla :D Eilen motarilla takasin päin ajellessa tuli jotenki hyvä olo, tuntu jotenki vapaalta ku sai ajella just sinne mihin tahtoi ja huudattaa just sitä musiikkia mitä millonki halus kuunnella. Ja mulla on nyt ainaki keskiviikkoon asti kolme koiraa, otin yhden sählän villakoiran matkaan mukaan nimittäin.
Lähipäivinä on romahduttanu, mutta oon ainakin toistaseks ihan pystyssä. Mietin (taas), et jos en koko ajan odottais sitä romahdusta, ni ehkä sitä ei sit tulis. Mut ootan. Aina ku tuntuu hetken vähänki paskalta, alkaa päässä pyörii et kohta oon pohjalla. Pitäs kai tehä asialle jotain, yritänki mut en saa tota ajatusta mihinkään, enkä osaa vaan olla ajattelematta sitä. Teen just sitä mistä kirjotin, alan oikeen mässäileen tolla "sit ku oon pohjalla taas ni tapahtuu sitä ja tota ja tuota ja sit voin antaa itelleni luvan vaan nukkua 24/7 tai tappaa itteni jos siinä kunnossa vaikka onnistuisin siinä".
Saan ton ajatuksen kyllä katkastua aina jos niin haluan ja päätän, mutta ongelma on siinä, et sillä hetkellä mä en halua päästä siitä eroon, niin tyhmältä kun se kuulostaakin. Jossain vaiheessa aina katkasen sen ja lähen tekemään jotain muuta, mut toi on sellanen, mikä pitäs katkasta heti.
Mä en oikeesti halua takasin pohjalle, vaikka mun mieli sitä välillä ilmeisesti toivookin. Välillä vaan tuntuu siltä, et mitä paremmin mulla menee, sitä enemmän haluun valua takasin pohjalle. Vaikka oikeesti tykkään tästä et menee hyvin. Haluisin saada kiinni siitä syystä, miks tää nyt menee näin. Pistääko masennus vastaan, onko mulla edelleen jotain "en ansaitse mitään hyvää"-ajatuksia vaikken tiedosta niitä kovin usein, vai mitä ihmettä. Kerron, jos joskus keksin vastauksen.
Toi on niin tuttua, että kun menee hyvin, joku ittessä tuntuu haluavan takaisin sinne pohjalle. Ihan kun pään sisällä olis joku toinen ihminen, joka sanelee kaiken paskan eikä suostu päästään irti. Se haluaa vaan kaikkea pahaa eikä halua, että menee edes hetken hyvin. Sen on pakko muistuttaa siitä, että "kyllä sä vielä tosta romahdat".
VastaaPoistaSe on inhottavaa, kun hyvällä mielellä ajattelee kuitenkin sitä romahtamista melko paljon ja se estää sitten olemasta täysillä iloinen. Toivottavasti tää sun hyvä fiilis säilyy mahdollisimman pitkään, etkä romahtaisi ainakaan kovin pahasti! Pitäis yrittää vaan nauttia täysillä ja olla ajattelematta niitä pahoja juttuja :)
Mm, mulla ainaki pilannu aika monta hyvää hetkeä, kun yhtäkkiä on tullu mieleen että ei tää onni kauaa kestä tälläkään kerralla. Mut ehkä tääkin joskus ainakin laimenee, jos vaan oppis luottaan siihen, ettei jokanen hyvä asia tarkota sitä et kohta ollaan taas pohjalla...
PoistaItsellä on myös aina taustalla pelko romahtamisesta kun sen on kokenut niin monta kertaa...Mut ei kai siihen oikein muu auta kun yrittää nauttia niistä hyvistä hetkistä. Ja onnea valmistumisen johdosta, hienoa että sait sen koulun läpi! Vaikkei se nyt ehkä siltä tunnukaan. Voimia <3
VastaaPoistaJep, toivotaan että jäis tää romahduksen odottaminenkin joskus pois, tai ees vähemmälle. Kiitos :)<3
PoistaMitä jos tekisit niin, kuin aiemmin kirjotit, että et yritä estää sinänsä noita romahdusajatuksia, vaan keskityt miettimään että miten parhaiten selviät jos semmoinen tulee? Nuo itsemurha-ajatukset, itseninho yms. on sellaisia ettei ne lähe helpolla, mutta ne laimenee ajan myötä ja joskus katoaa kokonaan. Onnea ensinnäkin tuosta koulusta ja toiseksi kahdesta kuukaudesta ilman viiltelyä!! :)
VastaaPoistaOon yrittänyt tehä niin, mutta se on pirun vaikeeta ja unohtuu välillä :D Mut eiköhän tästäki romahduspelosta jossain vaiheessa pois opi, vaatii vaan ihan pirusti töitä, ettei jää siihen "no kohta oon pohjalla, turha ees yrittää mitään enää"-ajatukseen kiinni.
PoistaKiitos :)