Oon huomannu, että mulla ei oikeestaan enää oo edes huonoja päiviä, on vaan huonoja hetkiä ja osaan jotenki hassusti nostaa ite itteni ylös sieltä paskasta olosta vellomasta. Ihan aina en halua eikä se joka kerta muutenkaan onnistu, mut yleensä joo. Harmi kun en osaa selittää miten sen teen, kai vaan hilaan perseeni ylös sängystä ja heitän masentavat ajatukset roskikseen, tai oikeestaan syrjäytän ne jollain paremmilla ajatuksilla ja tekemisellä.
Syksy on ollu yleensä aina mulle se vaikein. Viime vuonna etenkin. Kai sen uskallan kertoa, mulla oli vielä kesällä suunnitelma, et tapan itteni alkusyksyllä. No, täällä ollaan edelleen. En oo edes miettiny itsaria varmaan melkein kuukauteen sen enempää, joskus tulee joku ajatus et ois helpompaa olla kuollut, mut en jää jauhamaan sitä vaan toteen että helpompaa ehkä, mut kuolleena mulla ei ois niitä hyviä asioita, mitkä mulla on nyt.
Tykkään nykyään välillä jopa siivoomisesta, kun ei oo ku omat ja omien koirien sotkut siivottavana. Muutki saa täällä sotkea ihan vapaasti, ei kukaan saa yhtä pahaa sotkua aikaseks ku entinen kämppis :D
Niin, ja hengaan nykyään aika paljon erään naapurissa asuvan miehen luona. Sen seurassa on ihan älyttömän hyvä olla :)
En tiiä mitä sanoisin, jos vaiks sanon lyhyesti: UPEETA! :)
VastaaPoistaTosi mukava kuulla, että sulla on asiat nykyään niin paljon paremmin kun ennen :) Tsemppiä myös jatkoon!
VastaaPoistaIhan järkevää tekstiä tämäkin oli ainakin mun silmään, samat sanat kuin Viialla ja Varjojen leidillä :)
VastaaPoistaKiitos kaikki ihanat :)<3
VastaaPoista