Lähde
Tämä on tullut huomattua taas tällä viikolla, etenkin maanantaina. Aamulla kiireessä lähtiessä autoon ei päässytkään sisälle, oli ihan umpijäässä. Sulattelin sitä reilun tunnin, lopputuloksena se, ettei takaluukkua saanut enää lukkoon, muut ovet olivat ja pysyivät kiinni. Onneksi saatiin järjestettyä yksi tallinomistajan tuttu hoitamaan hevoset, kun luovutin auton kanssa. Siihen päälle metelöivän naapurin kotiutuminen ja monta muuta ärsyttävää asiaa (joista kaikkia tuskin olisin edes hyvällä tuulella huomannut). Hoin iltaan asti sitä, ettei mikään kuitenkaan onnistu, eikä sitten tietysti onnistunutkaan.
Illalla onneksi jaksoin kasata itseni, päätin että menen laittamaan auton kuntoon ja että myös onnistun siinä. Onnistuihan se, vaikka aikaa siinä meni, ja jouduin ninjailemaan takaluukun kautta sisälle. Ei mua kuitenkaan siinä koiraverkkoa purkaessakaan enää vituttanut, olin päättänyt onnistua ja pidin sitä enää kivana pienenä haasteena. Ei mennyt hermot kertaakaan.
Niin kauan kun ajattelin, etten kuitenkaan saa sitä kuntoon, mietin mitä muutkin ajattelevat, jos näkevät mut kiipeämässä takaluukun kautta autoon, en jaksanut edes yrittää. Jos olisin yrittänyt, mulla olisi luultavasti mennyt heti hermot koko hommaan, olisin luovuttanut tosi nopeasti ja viettänyt loppuillan peiton alla piilossa. Heti kun päätin kunnostaa sen ja osasin luottaa siihen, että myös onnistun siinä, menin, tein ja onnistuin.
Tää on just tätä. Jos mä päätän tehdä jotain, päätän samalla aina myös onnistua siinä ja saankin asiat hoidettua, oli ne ihan mitä tahansa. Oon saanut kaikki työpaikat, jotka olen päättänyt saada, ilman kunnon päätöstä harvoin pääsen edes haastatteluun asti. Vetänyt koulun haastattelusta täydet pisteet, kun vain päätin niin ja uskalsin luottaa itseeni. Lopettanut viiltelyn koska kerran vain päätin niin. Pärjännyt tallien vaikeimpien hevosten kanssa, koska oon vaan päättänyt pärjätä. Ei se onnistuminen aina helppoa ole, ei todellakaan, mutta mitä vaikeempaa se on, sitä paremmalta se tuntuu. Ihan jo sen onnistumisesta tulevan fiiliksen takia jaksaa tehdä sen eteen paljonkin töitä. Joo, oon kirjoittanu tästä ennenkin, joten ehkä jätän tän listaamisen nyt tähän.
Mun pitäisi kai päättää tehdä asioita paljon useammin. Vähän aikaa sitten päätin hakea sinne kouluun, toivotaan ettei mun usko itseeni petä tälläkään kerralla. Mahdollisesti jo ensi viikon aikana saa kuulla miten sen kanssa kävi, pitäkäähän peukkuja! :)
Nyt ei jaksa muokkailla kuvia, eikä koneelta löydy valmiina mitään sopivaa, joten mennään tänään netistä löytyneellä videolla:
Pidän peukkuja!! :-)
VastaaPoistaKiitos! :)
Poista