Yksi parhaista tavoista aloittaa aamu, ei voi muuta sanoa. Lenkin jälkeen hoitotamma sai vielä paljon haleja, kunnes se selkeästi ilmoitti ruoan olevan halimista tärkeämpää :D Löytyi juttuseuraakin lenkiltä, myöhemmin hetkeksi talliltakin, enkä ollut heti luikkimassa karkuun. Kauppareissun jälkeen en jaksanut edes hermostua mun kaistalle tunkeneelle autoilijalle, kyllä se siitä hetken tuijotuskisan jälkeen tajusi peruuttaa pois tieltä, kun laitoin kädet puuskaan ja otin "ei mulla ole mikään kiire"-ilmeen naamalle.
Muutenkin ollu tosi hyvä päivä, vaikkei kaikki asiat oo ihan toivotusti hoituneetkaan. Hyvä siihen asti, että kuulin pätkän yhdestä biisistä, joka nyt vaan oli vähän liian osuva. Eikä tietenkään voinut vaan antaa olla ja jatkaa muita hommia, ehei, piti oikeen kaivaa koko kappale kuunneltavaksi, tottakai.
Pieni notkahdus siitä hyvästä olosta aiheutti taas sen, että vedin itse itseni pohjalle. Ihan tarkotuksella, kyllä mä sen tiedostin heti. Se vaan menee aina näin. Joskus joku pienikin asia tai ajatus johtaa tähän. Tää on vaan niin tuttua ja 'turvallista', tähän on helppo palata. Mulla oli joku selkee pidemmälle viety ajatus tästä, mutta en saanut sitä kirjoitettua mitenkään järkevästi, argh.
Pitäisi osata päästää masennuksesta irti. Saan kyllä nostettua itteni aika syvästäkin masennuksesta, mutta sitä mä en osaa. Tai uskalla. Se on se juttu, jonka takia putoan aina uudelleen.
Eipä tuo kai mitään, huomenna on taas uusi päivä. Ei tää ilta huomista pilaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti