532: Kaikki helpot ongelmat on jo ratkaistu.

Oho, taas viikko vierähtänyt kirjoittamatta. Ei tää vaan oo mulle enää yhtä tärkeetä kuin ennen. Tai tärkeetä edelleen, mut pärjään ilmankin enkä oo muutenkaan koneen vieressä yhtä paljon kuin ennen, ni ei tuu eksyttyä bloggeriinkaan jatkuvasti.

Vappu oli aika jees. Koiria, heppailua, kavereita ja kännäämistä. Lyltsin agilitykin tuli alotettua, en jaksanut kauheesti stressata siitäkään ja turhaan oisin stressanutkin, oli kivaa. Jatkossa saan olla kaks iltaa viikossa agihallilla. Siihen vielä päälle kouluviikonloput, talleilut, salikäynnit ja mitä millonkin, ni eiköhän tuu poistuttua kotoakin ihan riittävästi. Yritän vaan taas tasapainotella sen kanssa, mikä on tarpeeksi ja mikä on liikaa, se raja ei oo mulle vieläkään mitenkään selkeä. Kai se menee vähän voinninkin mukaan. Liikaa tekemistä vie yöunet ja lopulta romahduttaa kokonaan, mutta saman tekee myös liian vähä tekeminen. Ärsyttävää.

Alkoi vituttaa se työkkärin moka taas, kun maksoin laskuja. Mulla on rahaa, mutta ei sillä vuokraa makseta. Kävin vähän sossussa kitisemässä (ja nyt vasta tajusin, että mun ois kuulunu jännittää sitäkin), josko sieltä sais ees sen vuokran verran. Tekis mieli käydä kelassakin vähän valittamassa, mutta en taida jaksaa. Voisivat pistää vähän vauhtia sen mun valituksen käsittelyyn, ei oo kivaa kituuttaa ilman rahaa muitten mokaamisen takia. Argh.

Piuff, oon nukkunut liikaa (kerranki näinpäin), en oo taaskaan kykeneväinen tuottamaan järkevää tekstiä. Taidan valua tästä piirtämään, josko siihen pystyis keskittymään. Vaikka oikeestaan haluaisin napata kameran mukaan ja painua pihalle, jos vaan jaksaisin nousta ylös. Vaikeeta.

En ees tiedä mitä vittua mun elämässä taas tapahtuu.

Ainiin, raapustelin salaseenkin uutta taas.