Oon taas pyöritellyt niitä yritysjuttuja mielessä. Lähinnä miettinyt just sitä, että miten mä ikinä pystyn siihen, kun oon näin paska ajankäyttäjä. Miten mä ikinä pystyn antamaan peräkkäisiä aikoja kenellekään, kun koskaan ei voi sanoa täysin varmaksi, kauanko minkäkin koiran kanssa kestää. Ja menis aika kellon kyttäilyksi se. Mutta ei haluis mitään ylimäärästä aikaa siihen väliinkään jättää. Täytyy keksiä jotain alkuun, kai siihen ajan kanssa tottuu...
En oikeesti tiedä, miten oon joskus pystynyt käymään koulussa ja harrastuksissa, ja siihen päälle vielä hoitanut koirat. Miten hitossa oon jaksanut sitä, vaikka en sit lopulta jaksanutkaan. Aika monta vuotta kuitenkin.
Ja raha, ah se ainainen stressin aihe. Tällä hetkellä mun raha-asiat ois suht ok, en oo sössinyt mitään ja rahojen pitäs riittää. Ainoa ongelma tässä on se, että saan ne joko tässä kuussa tai ensi kuussa tai herra ties koska, ottaa tosta kelasta käsittelyaikoineen taas selvää. Kai sieltä on hetkeen turha odottaa mitään, enhän oo tässä vielä paljoa yli kahta viikkoa ootellut, ei mitään hoppua kela.
Aika moni muukin asia stressaa, mutta ei niistä nyt sen enempää, vois taas yrittää sitä nukkumista välillä.
Oli sentään sikakivat treenit Toren kanssa tänään, vaikka meinasinkin kuolla yskään. Noh, pikkujuttuja. Tore oli huippu ja mäkin ehkä osasin jotain.
Sunnuntai on vaan mulle ja mun päälle. Sillon ei oo mitään pakollista menoa, eikä tule. Vaikka tekemistä ois siellä, täällä ja varmaan tuollakin, niin ei. Sunnuntai on tän ahdistuksen karkottamiselle varattu, ihan kokonaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti