541: Jos aikoo saavuttaa jotakin suurta, rohkeutta koetellaan monta kertaa

Lukemisesta ei tänään tule mitään, ajatukset hyppii ja luen tajuamatta lukemastani mitään. Yritin kuitenkin, onnistuihan se hetken. Kaivoin kaapista siellä jo pidempään lojuneen muutokseen kannustavan kirjan, mutta ei siitä vielä sen enempää. Muutaman sivun jälkeen on paha sanoa onko tuosta mitään apua. Aika monista onneksi on, oon niitä joskus vuosia sitten lueskellut enemmänkin. Nyt on vähän jäänyt, mutta kaipaan pientä tsemppausta, katotaan löytyiskö sitä tuosta riittämiin. Kun on sellasia asioita, joita haluaa tehdä, mutta mielessä pyörii kuitenkin kaikki mahdolliset asiat, jotka voi mennä pieleen. Vaikka tiiän, että musta oikeasti on siihen. Ei taaskaan osaa luottaa ja vaan mennä ja tehdä, niinhän se helpointa olisi.

Mulla on taas aika hyvä motivaatio kaikkeen, kun oon tän päivän ja ison osan eilisestäkin vaan miettinyt ja selvittänyt ajatuksia. On tää aika rankkaa, mutta hyödyt voittaa silti haitat. Tiiän taas missä mennään ja mihin ollaan menossa. Stressiä on vieläkin riittämiin, mutta aikaisempaa vähemmän kuitenkin.

Jos sitä huomenna sais taas vietyä asioita vähän eteenpäin. Tänään ei tarvii tehdä enää yhtään mitään. Rauhallinen lenkki koirien kanssa, lämmin suihku ja aivotonta telkkarin tuijottamista, siitä taitaa olla mun loppuilta tehty. Siis jos saan pidettyä ajatukset kurissa.

Keksin muuten taas yhden syyn sille, miksen kauheesti puhunut polilla. Mulla oli sinne lähtiessä aina joku aihe valmiina, kuten pyydettiin, mutta... Käsittelin sen mielessä olevan asian aina polille kävellessä ja omahoitajaa odotellessa itsekseni. Ei sitä samaa jaksanut sit enää kenenkään kanssa siellä jauhaa, ja taitavasti jotain asiaa käsitellessäni tyhjennän pään kaikesta muusta, ni en kovin usein keksinyt mitään uutta aihetta tilalle. En tiiä miten en tajunnut tota aikasemmin.

On aika hassua, että en oo käynyt siellä yli puoleen vuoteen. Pärjään näemmä ilmankin, enää en epäile sitä yhtään. Joskus on ikävä omahoitajaa ja joitain ryhmäläisiäkin, mutta ei mitenkään pahasti. Lienee ihan ymmärrettävää, kuitenkin kävin siellä pari vuotta viikoittain, joskus useemmankin kerran viikossa. Tai oikeestaan kaikkien ryhmien aikaan, eli melkein jatkuvasti sen vähintään kaks kertaa viikossa.