Kaikki on aina suht ookoo niin kauan, kun on jatkuvasti tekemistä. Silloin menee todella huonosti, kun oon jopa siivonnut (ja tiskannut!) sen takia, ettei tarvii koko ajan ajatella, ainakaan ihan niin paljon kuin ilman mitään tekemistä. Vajaan parin viikon päästä pääsee onneksi taas pariksi päiväksi istumaan koulunpenkille, jos sieltä vaikka sais jotain mukavempaa ajateltavaa matkaan mukaan.
Tää on vielä joku normaalia ärsyttävämpi ahdistus, tuntuu enemmän fyysisenä. Joku varmaan vaihtais omansa innolla tähän, mutta mä ottaisin sen enemmän pääkopassa tuntuvan mieluummin, oon tottunut pärjäämään sen kanssa ja se ei rajoita mitään. Lähe tässä nyt edes kauppaan, kun tuntuu siltä, että oksentaa pelkästä ajatuksestakin. Jos se ois "vaan" henkistä, osaisin ignoorata sen aika taitavasti, eikä tarttis stressata siitä, mitä muut ajattelee kun näkevät mun pyörivän tuolla ahdistuksissani. Pään sisälle ei näe kukaan, ja ilman mitään isompia fyysisiä oireita osaan piilottaa ahdistuksen aika taitavasti niin halutessani.
Tosin en oo ihan varma. Ehkä oon tottunut sulkemaan ahistuksen aina mielen ulkopuolelle, ehkä tää on ihan itseaiheutettua tämäkin. Jos teen sitä jotenkin alitajuntaisesti jo ja fyysiset oireet tunkee päälle kun ei muutakaan huomaa. Joo en tiiä onko toi edes mahdollista, kävi vaan mielessä.
Törmäsin tossa vielä muiden tekemiä soittolistoja selatessa L:n suosikkibändiin ja pakkohan sitä oli mennä kuuntelemaan. Ei varmaan mikään yllätys, että pamahti vähän turhan paljon muistoja mieleen kaiken muun ahdistusmasennusmikäliekäänpaskan päälle.
En vaan jaksais tätä. Tehnyt tässä lähiaikoina taas mieli viiltää ja tehdä ties mitä tyhmää. Vaikka mun pitäis jo tietää, että se ei vittu auta mitään. Okei, minuutiksi ehkä ja sit kaikki on entistä huonommin ja tadaa oonkin siinä samassa kierteessä taas. Ei kiitos, se on jo nähty mihin se vie. Vihaan noita arpia muutenkin, tartte yhtään lisää enää.
On tässä onneks paljon kaikkea hyvääkin, saa niiden avulla pidettyä elämästä kiinni. Vaikka ne hyvät onkin omiaan lisäämään stressiä, mutta silti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti