Yksi stressinaihe vähemmän. Sain vielä treeneissä yhden ryhmäläisen tekemään rataa Toren kanssa, ei tarvinnut jättää agiakaan välistä. Ja oikeestaan oli ihan kiva nähdä, miten Tore tekee muiden kanssa, ehkä keksin pari uutta ohjausniksiäkin nyt, kun kerrankin ehti katsomaan koiraa eikä vaan miettimään, kuinka pahasti omat ohjaukset on myöhässä...
Oon käynyt myös naapurissa, mun vanhassa kämpässä pyörähtämässä. En mä niitä siellä asuvia tuntenut, jotenkin vaan päädyin koirien kanssa sinne. Nytpähän tunnen. Tekee varmaan ihan hyvää saada vähän uusia ihmisiä elämään, vaikka en haluaiskaan tuntea liikaa naapureita. No, ei ne onneksi kauaa naapureita ole, kun kuukauden päästä muutetaan (taas) :P Vuosi yksinasumista on ihan tarpeeksi mulle, vaikka koirat onkin seurana.
Nukkuminen on sujunut pelottavan hyvin hammaslääkärin jälkeen, enää ei satu mistään eikä pahemmin ahdistakaan. Mutta ei vaan oo mahollista, että oisin vetänyt niin pahat ahdistukset päälle pelkästään hampaan takia, joten kai se jossain taustalla kummittelee edelleen. Ei onneksi mitenkään rajoittavasti, joten olkoot.
Elämä on taas kivaa. Huomenna saa vielä löhötä, maanantaina hieromaan treenikaverin koirat, tiistaina Toren treenit, keskiviikkona talli, torstaina sossukäynti, talli ja treenit, perjantain treenejä unohtamatta... Ja viikonloppuna taas kouluun kesätauon jälkeen. Paaaljon kaikkia pikkujuttujakin hoidettavana. Ei lopu tekeminen kesken :)
Saattaa olla blogin puolella aika hiljaista taas hetken, mutta en katoa minnekään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti