Istuin viimeyönä mökin pihalla tuijottamassa tähtiä ja miettimässä. Nyt on paljon parempi olla, kun ei enää satu jatkuvasti ja voin jopa syödä normaalisti. Torstaina vielä yks hammaslääkärikäynti ja kaiken pitäis taas olla kunnossa. Hammaslääkäri löysi jopa mulle sopivat antibiootit, vaikka luettelinkin sille aika pitkän listan lääkkeistä, joita mun kroppa ei kestä. Kuumekin on vihdoin laskusuunnassa, tänään illalla ei ollut enää edes lämpöä, ehkä tää tästä. Saa tota selkääkin hoidettua taas, sen pitäis olla ihan helppo juttu nyt. Nään taas mun ympärille, elämään mahtuu muutakin kuin se järkyttävä kipu.
Päivät on jees. Yöt näemmä ei, mutta ihan syystä. Mähän otan kaikki pienetkin mokat, tai "mokat" niin hirveen vakavasti ja ne saattaa pyöriä mielessä ties kuinka pitkään. Jos haluisin, voisin tehdä aika pitkän "epäonnistumislistan", muistan sellasia reilun kymmenenkin vuoden takasia juttuja, joilla ei oikeasti ole yhtään mitään väliä. Mun on pakko käsitellä kaikki tollaset jutut heti, tai ne kummittelee mielessä etenkin just iltaisin, mutta vähän on asioiden käsittely viimisten viikkojen ajalta jäänyt. Ei oo pystynyt ja toisekseen taisin vähän ajatella, ettei mitkään pikkujutut jää sellasessa tilanteessa mieleen, mutta ilmeisesti olin väärässä. Tän kirjottaminen muuten just selitti mulle pari asiaa mun käyttäytymisestä välillä, mutten nyt jaksa lähteä siihen sen syvemmälle, kai se riittää että ite tiiän.
Pitäs varmaan olla itteään kohtaan kiltimpi. Oonkin entiseen verrattuna, mutta ehkei tääkään vielä riitä. Oon toisinaan tosi ilkeä itteäni kohtaan edelleen, en oo jaksanut ees työstää koko asiaa aikoihin. Varmaan siks koska oon niin ilkeä, etten anna itelleni lupaa siihen. Hiton pää :D
Nyt katkes ajatus, taidan yrittää kömpiä takas nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti