609.

Ketään tunnu kiinnostavan ni tänne sitte. Kävin tänään työkkäris, vikan viikon stressannu siitä. Tiesin etten saa enää lupaa vaa olla kotona ku niin mont kertaa keksiny selityksii miksei voi tehä sitä eikä tätä. No ensinnäki hajosin siel heti siin kohtaa ku ne (siel oli sossutäti kans) kysy miten mul on menny. Hävettää ja pitäs edellee muistaa ettei muitten nähden itketä. Toisekseen joudun johonki niitten nuppivikasten ryhmään kolmeks kuukaudeks eli tottakai just koko kesäks, ens viikol alkais mut ilmotin ettei ens viikko kyl mulle käy, ja onneks ei jos niil on jotain helvetin tutustumisleikkei siellä. Vaik ahistaa mennä sinne sit ku muut jo tuntee toisensa mut parempi nii. Piti käydä täs kohta heittääs parin viikon vaellusreissu yms. mut ei tuu mitään sit niistäkään suunnitelmist. Vihaan tätä kaupunkii ja nyt pitää sit jatkuvast ajella täält mökillekki sellanen 3h suunta ku ei voikkaan ol siel pitkää aikaa putkeen niinku olin suunnitellu. En viel tie kuka mun bensat maksaa.

Polin ryhmien kokemuksest tiiän etten tuu kertaakaan nukkuun kunnolla ennen sitä ryhmää, onneks se on vaan kerran viikossa ni ehkä sit yhen valvotun yön viikos kestän, toivottavast selvitää vaa yhellä ettei ahista niin paljon et lakkaan taas kokonaan nukkumast, voi men niinki. Siit puhumattakaan et turha luulo et söisin mitään ennen ku oon takas kotona sielt ja varmaan joka aamu ennen sitä viel halailen vessanpönttöö ku ahistaa. Ja nykyään alkaa huippaan vähän turhan helpost jos ei syö, toivottavast siel vaan istutaan ni pärjään sen kans jotenki.

En ees tie mitä siel tehään. Tai mä en aatellu tehä yhtään mitää. Suostuin vaan siks et se on ainoo tapa pitää tuet ja saad se helvetin työmarkkinatuki takasin et voisin sit ehkä joskus syksyl tehä sitä mitä piti tehä jo kauan sitte, ja mist ehkä vois joskus jotain hyötyyki olla, mut kiitos työkkärin en oo vielkään saanu tehä muuten ku pimeesti.

Muutenki kaikki menee päin helvettii ni tää oli aika viimenen pisara. Ahistaa jo ajatuski. Menisin junan alle paljon mieluummi ku tohon ryhmään. Ois n. sata kertaa helpompaa. Kunpa voiski. Terän ainaki kaivan jostain, ihan sama jotkut arvet niit on jo valmiiks ni pari lisää ei tunnu missää. Jos ees hetkeks auttas.