621.

Joulu meni, vuosi vaihtui, sama paska olo jatkuu. Olin pidemmän pätkän porukoilla, nyt ollu pari päivää taas kotona. Tai ei tätä oikeen kodiks voi kutsuu. Tää päivä on ollu paskin mahollinen taas, hyvin lähti siis vuosi käyntiin. Haluun vaan pois täältä. Aamulla kävin mettässä toteemas et oon hiton kyllästyny siihenki, mut koskaan ei huvita ajaa mihinkään kauemmas mettään ku samaa märkää, pimeetä ja liukasta se joka paikas täällä on. Ja kaikki hiekkakuopatki on siin kunnossa ettei mitään järkee lähtee niihinkään juoksuttaan koirii et sais vaihteluu. Sit iltapäiväl revin itteni toiseen mettään ku en pystyny sisälläkään oleen mut samaa paskaa sielläki, alko vaan vituttaa entist enemmän.

Vihaan näit kelejä ja tätä paikkaa. Haluun takas porukoille. Mun oli niin hyvä siellä. Mut nyt ku se kuntouttavapaska alkaa keskiviikkona (kävin siel tutustuus jo vähän, helppoo hommaa istun vaan bussissa, eniten mua stressaa se et mun ohjaaja tulee ke sin mukaa näyttää homman enkä jaksas ol sosiaalinen) ja mun toiveesta huolimatta nyt viel kaiken lisäksi kaks kertaa viikossa, ni mee tässä pidemmäks aikaa muka sinne. Ei oikeen inspais ajaa melkein kolmee tuntii suunta tuol vaan yön tai kahen takii. Ja haluisin pääst muuttaan sinneppäin takasin, mut nyt oon sit taas ainaki sen kolme kuukaut tääl jumissa. Ahistaa ja vituttaa.

Enkä voi taaskaan ees juosta. Kävin jouluaattona viimeks, ja kiitos noitten jääpaskakelien ja nastakenkien yhdistelmän sain kantapään ihan vitun kipeeks. Nyt pystyn sentään jo käveleen melkein ilman kipuu, mut ei tolla jalalla hetkee voi juosta. Ku ois ollu ees se yks asia mist sais täälläki jotain irti, mut ehei. Ei tietenkää.