Yritän vaan esittää et kaikki on kunnossa. Vaik oikeesti kaikki on ihan päin helvettiä, oon hakannu jalat mustelmille ja piiitkän tauon jälkeen tuijottanu miten verta valuu ranteesta viemäriin. Pelkään et valitsin väärin, et kusen kaikki vikatki asiat mitkä viel on hyvin. Ei mulla kuitenkaan riitä rohkeus suunnitelmien toteuttamiseen ni siinäs sit kökötän yksin masentumassa lisää vaan ja syyttämässä itteeni siitä et pilasin kaiken.
Nyt oon porukoilla jumissa ku vitun auto lahos. Kauan se kestiki, oli se mulla muutaman kuukauden jo. Vituttaa et kukat kuolee ku ei pääse kasteleen niitä, mut toisaalta jos kuolen itekki kohta ni samapa se, ei niitä sillonkaan kukaan kastelemassa sit enää oo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti