maanantai 2. heinäkuuta 2018

632.

Tuntuu et revitään kahteen eri suuntaan ja mä vaan hajoon siin välissä. Se oon vaan minä itse joka ei haluu irrottaa kummastakaan. Tai pysty. About vuos sitte luulin et oisin saanu ne molemmat. Mut se oliki liian hyvää ollakseen totta. Oisinki sillon jo tajunnu. Ois säästyny paljolta. Tai voi olla et tää ois ollu edessä silti mut ehkei yhtä pahana. Toisaalta oli se kivaa sen hetken kun se kesti, et sai elää siinä luulossa et kaikki vois joskus olla hyvin. Vaik oikeesti mikään ei koskaan tuu olemaan hyvin. Ei enää.

Ei tästä oo enää muuta ulospääsyy ku se yks. Sit mua ei revitä enää mihinkään. Ikinä. Sit ei satu enää.

9 kommenttia:

  1. "When you're close to tears remember
    One day it'll all be over
    One day we're gonna get so high"

    Lighthouse Family - High

    VastaaPoista
  2. Valtakunnallinen kriisipuhelin
    päivystää numerossa 010 195 202
    arkisin klo 9.00–07.00
    viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15.00–07.00

    Kriisipuhelimeen voi soittaa nimettömänä. Puhelimessa vastaavat kriisityön ammattilaiset sekä koulutetut vapaaehtoiset ympäri Suomea

    Toivon sulle voimia jatkaa kaikesta paskasta huolimatta! Itekin tiiän mitä helvettiä masennus on...Ootko kokeillu, oisko tosta kriisipuhelimesta mitään apua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon joskus kokeillut, oon vaan niin puhumisvammanen ettei siitä tullu oikeen mitään. Meen ihan lukkoon kun ei osaa päättää mistä alottas ja miten asiat muotoilis ja sit katoaa kaikki ajatukset päästä :/

      Poista
  3. Olen lukenut jo pitkään sun blogia ja osaat kirjoittaa hyvin ja kuvata tunnetiloja yms. Toivon ettet tapa itseäsi, jos sulla on ihan sietämätön olo niin voisitko hakeutua osastolle? Jotta selviäisit pahimman yli? En ala jeesustelemaan et miten kaikki tulee olemaan hyvin tulevaisuudessa jne mut jos kuitenkin elämä ois lopulta elämisen arvoista...Ja en tiedä ootko yhtään uskonnollinen ihminen mut ootko kokeillut rukoilla? En tyrkytä mitään jumalaa mut itseäni on joskus rukoilu auttanut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se osastokin mielessä käynyt, mutta ehkä tässä vielä pärjätään ilmankin. Polille pitäis kyllä hommata uus lähete, ei tästä elämästä yksin tunnu mitään tulevan.

      En oo uskonnollinen, mut oon kyllä rukoiluakin joskus kokeillu. Ehkä se vähän autto, ainakin se, et sai sanottua pahimmat asiat ulos vaikkei kukaan mitään vastaamassa ollutkaan.

      Poista
  4. Hei, en ole kommentoinut pitkään aikaan, enkä osaa sanoa mitään hirveän järkevää, mutta halusin tulla sanomaan että toivon sinulle jaksamista ja toivon niin kovin paljon, ettet päädy tuohon ratkaisuun.
    Rukoilusta yms voi muuten ihan oikeasti olla apua, suosittelen kokeilemaan. Sillä, mitä rukoilee, ei oikeastaan liene niin väliä.
    Voimia!

    -Puolustaja

    VastaaPoista
  5. Voisipa halauksen voimalla viedä kaiken kivun pois. Sinä selviät <3 Uskon niin.

    VastaaPoista