672.

Oon ihan helvetin väsyny tähän. Tulin viikko sitte takasin "kotiin", en siis kotona oo mut mun varastona toimivan läävän naapurissa kuitenki. Perjantaina pitää taaaaas lähtee takasin porukoille. Just ku tottu taas oleen täällä ja rupes saamaan jotain aikaseks ni koht pitääki taas lähtee. Sit oon siel ehkä viikon, sit ehin oleen täällä taas jonkun vajaa pari viikkoo ja pitää vittu taas mennä sinne tyyliin viikoks. Alkuperänen suunnitelma oli et oisin menny seuraavaks vast jouluna mut eläinlääkäriin kontrolliaika sinne, viikko sit lyltsi meni perus hammaskivenpoistoon mut siltä sit lähtiki hampaita veks ja pakko se on käydä tsekkaas et kaikki on parantunu niinku pitää. Vitun huono omatunto siitäki etten oo huomannu mitään eikä hajuukaan siitä kauanks se on ollu kipee. Vaik tiiän ettei hammasjutut useinkaan oireile ennen ku tilanne on ihan räjähtäny mut silti sellanen olo et ois pitäny huomaa ees jotain.

Haluis joskus olla ees hetken paikallaan jossain ilman et koko aika tietää et koht onki taas pidemmän aikaa jossain muualla. En oo saanu ees sitä koiran osteopaattiaikaa varattuu ku en vittu koskaan tiedä tarkkaan koska oon täällä ja sit on niin vitun vaikeeta puhelimes sanoo jos tarjotaan jotain aikaa mikä ei käy. Siit puhumattakaan et voisin muka ees miettii jotain polia, haha ei tällä tahdilla sinne pääse ikinä halus tai ei. Kavereitakaan nähny pitkään aikaan, ei ne enää kysy lenkeille ku en koskaan oo ollu täällä sillon ku ne on kysyny. Ja sit jotenki vaikeeta pitkän ajan jälkeen kysyy niitäkään. Tai yhtä kysyin mut tadaaaa sille sopis parhaiten sillon ku oon taas takas porukoilla.

Sit ei ees pysty oleen kotona ku ei pysty siivoon siellä mut täälläkään voi aina olla. Oispa ees kesä ni vois nukkuu autossa sillon ku ei oo muutakaan paikkaa. Mut ei ku piti tulla nää vitun pakkaset ja sit sen myötä lisästressii mm. siitä miten toi auto jaksaa käynnistyy pakkasella, kaikki talviajon ihanuudet ku toi on suoraan sanottuna vitun paska ajettava kesäkeleilläkin jos on vähänki urii tiessä. Ja sit tietty kaikki ääliöt liikenteessä, niit näkee joka kerta ku tota välii ajaa. Joskus vaan yks törttö, joskus kymmenen. Perjantaina pitäs uskaltaa tankkaamaanki jos en aikasemmin liiku autolla mihinkään, sil pitäs päästä viel tankille asti helposti mut pidemmälle ei uskalla lähtee. En ees tiedä jäätyyks tossa rottelossa tankkausläppä kiinni miten helposti, mut tuskin sitä muistan kattoo ennen ku vast siel tankkaamassa. Njoo, yks lisäaihe stressaa. En tie miks tankkaaminenki on niin kamalaa ku oon tehny sen niin monta kertaa aikasemminki eikä koskaan oo ollu mitään ongelmaa. Tai kerran se laite ei huolinu mun korttii mut sit en vaan tankannu, sillon olin fiksu enkä jättäny tankkaust mihinkään "nyt on viimeistään ihan pakko"-vaiheeseen.

Tekis vaan mieli paiskaa toi auto seisontaan mut sit stressaisin auton sijasta junailusta + siitä et porukat joutuis hakeen kaukaa asemalta aina eikä niillä oo koskaan ees aikaa mihinkään. Tai sit vois busseilla mut ainaki aikanaan tota välii ajo sellaset kuskit et huhhuh, ihme et pysyivät tiellä. Ja vitun pitkä vaihtoväli puolesvälissä matkaa. Sit ku on viel koira joka ei kestä kauheesti kylmää etenkään paikoillaan ni ei helvetissä, bussi ei käy.

Nyt ahistaa se et pitää pian lähtee porukoille. Sit porukoilla ahistaa se et pitää pian lähtee takas tänne. Jee.

Ain välil tuntuu siltä et ois helpompi vaan kuolla. Mut sit en haluu sitäkään ja seki vaihtoehto ahistaa. Mut ei yhtään sen enempää ku mikään muukaan vaihtoehto.

671.

Hassuja unia. Viime yön unessa laitoin vanhalle polin omahoitajalle viestiä ja se pyysi käymään. Unessa osasin jopa puhua sille ilman mun emmätiijä-vastausta :D Tosin esitin sille aluksi ja se luuli että olin mennyt sinne näyttämään miten hyvin mulla menee, sen jälkeen suutuin sille ja ilmoitin ettei todellakaan mene hyvin. Sit puhuttiin paljon mutten enää muista tarkalleen mistä ja se lupas auttaa mua hankkimaan uuden lähetteen sinne. Ei oo eka kerta kun nään jotain tonkaltasia unia.

On vähän ikävä sitä. Tai ei mitenkään vähän. Haluisin takas mut en jaksa enkä uskalla ku sinne ei voi vaan mennä vaan pitäs hommaa kaikki lähetteet ja muut enkä tiedä saisinko ees samaa omahoitajaa takasin. Oon aika varma et se on siellä kyl töissä edelleen. Sen kanssa ois vaan sata kertaa helpompaa ku jonkun uuden, vaikken tiedäkkään mitä se muistaa ja on asiat tässä välissä aika paljon muuttunutki. Mut se on kuitenki tuttu ja turvallinen ja sille uskaltas vähintään kirjottaa asiat just niinku ne on vaikkei pystyiskään sanoo ääneen. En koskaan tainnu saada sitä suuttuun vaik ois sillä aihetta ollu. Oli siel kyl muutki työntekijät kivoja, olin kai kaikkien kanssa tekemisissä ainaki jonkun verran.

Mut sit samaan aikaan hävettäs ihan helvetisti mennä sinne takas, oon kyllä täst tainnu kirjottaa ennenkin. Ehkä se on tavallaan vähän kammotuski et ne kaikki siellä tuntee mut, kaikki tietäs etten oo ekaa kertaa siellä ja et en pärjännytkään yksin vaik olin siitä joskus niin varma. Luulen kyl et neki oli. Mut tuntuis et oon jotenki pettymys niille kaikille ku kusin asiat uusiks vaikka kaiken piti ol hyvin.

Ja ku tiiän et ne ei antais mun vaan olla ja lojua kotona kaikki päivät vaan ne haluis aktivoida mua vielä enemmän ku työkkärin ämmät. Ja ku oon niin huono sanoon ei jos ne ehdottaa jotain mihin en pystyis. Jos en suostuis kuntouttavaan tai mihinkään ni sit alkas tuleen ehdotuksii kaikista ryhmistä. Joo oon ollu useemmassa ja ne oli ihan ok ja monista sai jotain apuakin, kaks oli kyl vaan ihan puhdasta ajantappoo mut hetkittäin ihan kivaa. Mut se niihin lähteminen oli aina jotain niin kamalaa etten haluu sitä enää. Mut sit toisaalta ne vois auttaa mua niin et pystyis tekeen niit koirahierontoja, mut ei nekään pysty taikoon mulle mitään paikkaa mis niitä vois tehdä.

Liian vaikeeta. Pyöritelly vaan välil päässä sitä et ois kiva jos ois joku täysin ulkopuolinen kelle vois ees yrittää puhuu. Sellanen et tietäs et se kuunteleminen on sen työtä ja et se saa siitä palkkaa ja et se istuis siellä samassa paikassa joka tapauksessa ni ei tuntuis siltä et tuhlaa kenenkään aikaa. Ja ku niit ei oikeen pysty kuormittaan samal tavalla ku jotain tosi läheistä pystyis ni ei tarttis miettii samal tavalla et onks joku juttu liian rankkaa toisen korville tai mitään.

Ehkä pelottaa vähän seki et ainaki sillon ku ekan kerran menin polille ni olo pahentu aika nopsaan ku joutu oikeesti käsitteleen niit asioita mitkä vaivas. Ku nykyään en oikeestaan kauheesti käsittele vaan koitan vaan unohtaa ja siirtää ajatukset muualle. Joo ei pitemmän päälle kauheen toimivaa aina (joskus kyllä) mut tavallaan paljon helpompaa.

En tiiä. En jaksas miettii ja tää poliajatuski on ollu mun päässä jo kaaauan mut usein oon vaan miettimättä sitä sen enempää.

670.

Mä en oikeen tiedä mitä täällä tapahtuu, mut en myöskään ihan tykkää siitä. Oon siis porukoilla käymässä ja tossa vieressä on sellanen pieni metsä mikä on ollu lapsesta asti mun turvapaikka. Mut ei se enää oo. Eka tuli korpit, sillee ihan kiva kun ne on yksiä mun suosikkilinnuista ollu aina mut ei ne kuulu tonne. Ei noin pieneen metsään eikä noin lähelle asutusta, ei se vaan oo niitten ympäristö. Sit kesällä siellä loikki peuroja, siel ei oo koskaan ennen ollu niitä. Ja viime viikolla ku olin siel pimeellä lenkillä tuli susi vastaan. En oo sen jälkeen uskaltanu sinne pimeellä. Ei sillä et itteni puolesta pelkäisin mut miksi mennä metsään jos siellä ei voi pitää koiria irti...

Muutenki kauheesti stressiä taas. En oikeen osaa nukkua, herään melkein joka yö neljältä siihen et on järkky huono olo ja tekis mieli vaan kiitää vessaan oksentaan. En tie miks. Vielki joka ilta tekis mieli viiltää. Pitäs tehä hirveesti kaikkea mut en jaksa enkä uskalla mitään.

Haluisin vaan kivan kämpän mis ois kiva asua ja mis pystyis samalla tekeen niit vitun koirahierontoja ettei tarttis tuhlata koko elämää siihen et vaan oottaa sitä ihmettä koska pystyis alottaan. Ku ei töihinkään mihinkään huolita, tai en oo pitkään aikaan jaksanu ees hakea ku kyl sen tietää ettei niistä mitään kuulu ni turha vaiva, eikä noit osa-aikasii hommia ees kauheesti oo. Enkä usko et musta ois mihinkään täyspäiväseen ainakaan nyt enkä oikeestaan ees haluu. Haluisin tehä jotain tällä vitun elämällä jos kert on joku pakko hengissä kituuttaa mut en pysty siihenkään. Tuhlaan vaan aikaa ja muitten tienaamia verorahoja eikä musta oo mihinkään muuhun.