673.

Ei ole ollut mitään kirjoitettavaa, siksi hiljaisuus. Päässä pelkkää tyhjää, helpompi niin.

Taas yksi turha vuosi takana. Mitään en saanut aikaiseksi. Joka vuosi oon päättänyt että tänä vuonna mä teen asioita, kehitän töitä, hankin sisältöä mun elämään. Tää on eka vuosi ku vaan hyväksyn sen tosiasian ettei musta koskaan tuu olemaan mihinkään. Yritän hyväksyä sen etten koskaan tuu saamaan niitä asioita joista pienestä asti haaveilin. Turha yrittää pitää toivosta kiinni, helpompi vaan yrittää hyväksyä faktat.

Poliunet jatkuu edelleen. Viime yönä olin taas siellä, tällä kertaa olin oppinut puhumaan vaikeistakin jutuista ja hämmästeltiin terpan kanssa sitä miten se olikin niin helppoa. Vitun unet, voisivat vaan loppua. En oo menossa takas sinne. En osais puhua kuitenkaan, lisää pettymyksiä elämään vaan kun kävis taas toteemassa sen. Ja miten ne muka vois auttaa jos niille ei pysty kertomaan mitään.