683.

Ihan hyvä päivä. Mut sit kuitenkin saunan lauteille istuessa jäin tuijottaan mun läskireisiä ja totesin, et oon lihonut. Sinne meni se hyvä päivä. En mä syömisvammailuun enää halua. Mut haluisin olla ees vähän pienempi. En vaan tiedä missä mun itsekuri on, niin haaveeksi jää sekin.

Oon tosi kyllästyny tähän elämään. Ei mulla nyt mitään itsariajatuksia oo ollut (ihmeellistä), mut ei mua haittais jos kuolisin. En saa juuri mistään mitään iloa irti. Kaikki on aina vaan sitä samaa. Ihan sama missä oon. Hoidan koirat, käyn ehkä kaupassa, loppupäivän istun koneella. Tarttisin enemmän tekemistä, mutten keksi mitä. Ois kiva leikkiä sosiaalista ja nähdä ihmisiä, mut pelkään liikaa. Ois kiva tutkia enemmän kaikkia luontokohteita, mut a) en aja tolla paskakotterolla talvisin ja b) en kesäsinkään uskalla ajaa vieraisiin paikkoihin elle oo pakko, ni se siitäkin. Mihinkään kauheen kalliiseen ei oo rahaa. Liian ykspuoliseen kyllästyy. Piirtäminen on ihan jees, mutten oo kuukausiin keksinyt mitään piirrettävää. Kirjottaminen on kivaa, mut koirien blogissa on sitä ihan riittämiin, joskus enemmän joskus vähemmän. Tän blogin puolelle harvemmin on mitään kirjoitettavaa, ei mun elämässä tapahdu mitään kirjoittamisen arvoista ja kaikki on aina sitä samaa. Joku vapaaehtoistyö vois olla ihan kivaa ja sais olla hyödyllinenkin samalla, mut pelko estää senkin tietenkin. Ku ois ees omakotitalo ni vois tehdä pihatöitä, mulla ois varmaan sellanen ylihoidettu piha. Koirapuiston lumityöt oon tehny ahkerasti aina kun sinne on uutta lunta ilmestyny. Enää ei voi sitäkään. Keränny sielt paskoja pois, sitä voi sentään tehä ympäri vuoden. Mut se on aika turhauttavaa, seuraavana päivänä siellä on jo uudet paskat levällään joka paikassa ku ihmiset on niin vitun laiskoja. Enkä kehtaa siel päivisin huitoa paskalapion kanssa ympäri puistoa, ni se on sellanen vaan yöllä tehtävä asia.

Tarviin jotain sisältöä tähän elämään jos kerran aion hengissä kituuttaa, mut kaikki tuntuu ihan mahdottomalta. Ja siihen päälle vielä tää jatkuva väsymys, et jos joskus sattuisikin keksimään jotain tekemistä edes hetkeksi, ei kuitenkaan jaksa.