Joutsenet kuultu ja kurjet nähty, ehkä se kesä sieltä oikeasti yrittää tulla. Pisti tutkimaan retkeilyalueita, josko jo pian pääsisi edes päiväretkelle. Läheltä kotia löytyikin yks hyvältä kuulostava reitti mitä en oo kiertäny, kivat maisemat ja suurimmaksi osaksi hiekkatietä, ni on varmaan nopeammin sohjottomana ku polut. Oon kyllä jo mielessäni päättäny etten osaa ajaa sinne (oon joskus kyl käyny siellä parkkiksella, mut sillon oli kaveri navigaattorina ni ei tarvinnu miettiä mihin ajaa) ja et sit viimeistään siel metässä eksyn, ja samaan aikaan jompi kumpi koirista loukkaa ittensä. Vihaan mun päätä, ois kiva vaan kattoa että jee tollanen paikka ja lähteä turhia stressaamatta. Joskus niin teinkin, mut nykyään ihan turha toivo.
Ylihuomenna auto menee huoltoon ja katsastukseen, joudun viemään sen sinne yksin. Ei siinä muuten mitään, tuttu paikka mut niillä on aina ihan helvetin vähän parkkitilaa ja ahtaat parkkikset on yks kauhistus. Mut ehkä sit vaan jätän sen auton siihen keskelle pihaa ja käsken jonkun muun laittaa sen parempaan paikkaan parkkiin, jos on liian ahdasta. Pitäkää peukkuja et se menis katsastuksesta läpi ilman mitään kallista remppaa. Sen jälkeen ois sit lähtö takas kaupunkielämään.
Mut kivaa et on vihdoin lämpimämmät kelit. Vaik onki märkää ja kurasta, mut se voittaa kauheen pakkasen ja lumen. Mun nastakengistä kyl tulee vähän turhan helposti vesi läpi, mut ku jättää sukat pois ni ei tarvi niittenkään kastumisesta välittää. Ja märkiin kenkiin onneks tottuu nopeesti. Kohta saa jo kaivaa kesälenkkarit kaapista. Tänään oli jo pakko vähän muistella juoksemista, kun löytyi ihana sula pehmee hiekkatie. Jos vaikka tällä kertaa osaisin olla rikkomatta itteeni heti alkuun. Nyt kun sohjossa ei oo kiva juosta, ei tuu ahnehdittua heti liian pitkiä matkoja putkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti