702.

Lykkäsin vielä viimeisen kerran, huomenna kotiin. Ahdistaa.

En muista koska oon viimeksi nukkunut kunnolla. Monta päivää mennyt jo ihan sumussa. Silmät ei jaksa pysyä auki, huimaa, rinnassa muljaa, jatkuvasti huono olo, kiitos vain univelka. Kotona sit pysty nukkumaan sitäkään vähää mitä täällä.

Ahdistaa se, miten pitkä matka sieltä on mihinkään rauhalliseen metsään. Mökki on keskellä metsää ja porukoilta ei tarvitse metsään montaa askelta kävellä, ja sit on koti... Taloa toisensa perään vaan vaikka mihin suuntaan lähtis. Eiku joo, on siellä se yks luontopolku, se minkä puolivälissä on lumenkaatopaikka ja jonne tulee vuori heti kun tulee ensimmäiset lumet. Ja se, jota ei voi märällä kelillä kiertää kokonaan, koska pitkospuut ovat rikki ja niille kun astut, onkin vettä nilkkoihin asti. Eikä se muutenkaan ole mikään oikea metsä, lyhyt polku vain ja ympärillä vähän puita. Jee.

Ja se meteli, argh. Mun alakertanaapurit on aika uudet, en tiedä paljonko ne metelöi. Toivottavasti vähemmän kuin ne aikasemmat, jotka ei ymmärtäneet että kakka äänieristys on kakka äänieristys, mua ei ihan oikeesti kiinnostanut kuulla niiden juttuja mun omaan kotiin silloin, kun olisi halunnut vain olla hiljaisuudessa.

Ja naapurit rappukäytävässä. Juu en halua jutella niiden kanssa joka hiton kerta kun tulevat vastaan, vaikka ne mummot ihan mukavia onkin. Ja ei, en jaksa kuunnella niitä niiden kiljuvia piskejä kun ne näkee mun koirat, etenkin ku mummelit tykkäävät koirinensa kokoontua ulko-oven eteen :) ja rappukäytävästä tuli mieleen, kuinka kivaa onkaan pian taas talvivaatteissa kiivetä neljänteen kerrokseen koira sylissä, ei nouse yhtään uloke otsaan sen kuumuuden takia ei. Eikä ulkona tule yhtään kylmä, kun ennen ulos pääsemistä tulee kamala hiki. Jippii. Mummojen takia en ala pukeutumista ja riisumista suorittamaan alaovella, vaan yritän lentää rapussa mahdollisimman nopeaa vauhtia.

Ja se saatanan paskalääväkämppä. Pakko tehdä sille jotain et siellä voi olla, mut väsyttää ajatuskin. Mut se on pakko saada siivottua heti huomenna. Ihan sama kuin vitun väsynyt on ajomatkan jälkeen, tällä kertaa ei voi käyttää loppupäivää palautumiseen. Pakko mennä kotiin suoraan, ei oo mitään muutakaan paikkaa enää. Vihaan sitä. Vihaan niitä paskamuistoja mitä siihen kämppään liittyy.

En tiedä miten selviin.