724.

Niin ne asiat vaan muuttuu entistä paskempaan suuntaan. Kuntouttava, jonka piti alkaa tammikuun alussa ja olla itsenäistä siivoilua omaan tahtiin iltapäivisin kerran viikossa, onkin nyt ensi viikolla alkava ryhmä joka alkaa aamuisin kello kahdeksan. Eli heihei yöunet, mitä aikaisemmin on pakko herätä sitä varmemmin menee valvomiseksi. En tiedä siitä ryhmästä oikeastaan mitään muuta kuin nimen, joka sekään ei kerro yhtään mitään. Joku n. 10hlö kuulemma ja se on pyörinyt jo ajan X, eli todennäköisesti muut siellä tuntevat toisensa ja minä menen sinne sitten sekaan ahdistumaan ja seuraamaan sivusta mitä siellä tapahtuu. Jos siis edes löydän paikalle, googlemapsilla leikkimisen jälkeen kun olen tullut siihen tulokseen, ettei sossun kertomat ohjeet paikasta voi pitää paikkaansa. Eikä mulla luonnollisestikaan ole esim. ryhmänvetäjän yhteystietoja, joten näillä mennään.

Ahdistaa et jäin tänkin asian kanssa yksin. Oisin halunnu sillon heti sossukäynnin jälkeen päästä purkaan asiaa jonkun kanssa, mut ketään ei oo taas vaihteeksi kiinnostanut. Lääkäriaikakin on vasta useampi päivä ryhmän aloittamisen jälkeen ja hoitsuajan joudun siirtämään muutenkin, kun se menee ryhmän kanssa päällekkäin enkä tiedä miten poissaolojen kanssa toimitaan, kun mulle ei kerrottu siitäkään mitään enkä tiedä keneltä kysyä. Helpompi vaan siirtää se turha ärsyttävä hoitsu entistä pidemmälle, ei se mitään että polille pääsy lykkääntyy lisää. Kun enhän mä mitään apua tarvii :) Ahistun sit vaan tosta ryhmästä yksinäni seuraavan viikon ja sit kuolen stressiin ku pitäs mennä sinne.

Mut hei, eilen vein sentään pussillisen roskia ulos. Sekin tapahtui kyllä vaan siksi, kun täällä haisi niin pahalta ettei pystynyt nukkumaan, mutta kuitenkin. Lakanat ois kiva saada pesuun myös ja vaatteet, en vaan tiedä missä kun en kerran saa ketään tänne kuuntelemaan mun pelottavaa pyykkikonetta mun seuraksi. Vähättelyä vaan saa jos siitä menee mainitsemaan, joten parempi olla hiljaa. Harmi, et paikallinen fbryhmä on julkinen ni en kehtaa sieltäkään kysyä saisko jotain pientä maksua vastaan lainata jonkun pyykkikonetta. Jos en ois sosiaalisesti näin vammanen ni kysyisin yhdeltä ihan mukavalta naapurimummolta, vois sanoa et oma kone meni rikki tai jotain. Mut en mä uskalla.

Kaiken muun paskan päälle vielä epävarmuus siitä mitä teen ton selkävammasen koiran kanssa. Mulla loppuu raha ja osaaminen sen suhteen enkä usko et on sitä kohtaan oikein pitää sitä täällä jos sitä ei saa kestämään pidempiä lenkkejä kipeytymättä. Ei tarttis ees miettiä asiaa jos vois vittu olla tervepäinen ja työkykyinen ettei tarvits asua missään betonihelvetissä, jossain maalla/mettän vieressä se vois ollaki ihan onnellinen lyhyilläkin lenkityksillä mut täällä... En usko. Sattuu joka päivä sanoo sille et ei, tänäänkään ei mennä metsään leikkimään. En enää tiiä mitä teen ja oon ihan helvetin yksin tämänki asian kanssa.

On mulla sentään kirjottaminen, mut useimpina päivinä en jaksa tätäkään enää. Monta kertaa tehny mieli kirjottaa oli se sit tänne, jollekki forkalle tai jollekki ihmiselle, mut ei vaan jaksa.