726.

Oho, kuukausi kirjoittamatta. Ei ole ollut mitään sen suurempaa tarvetta, vaikka aina välillä tää blogi onkin mielessä käynyt. Rakastan sertraliinia ja oon ilonen siitä, et se lekuri sai mut suostuteltua kokeilemaan tota. Se ei oo turruttanu, sen alun pahoinvoinnin jälkeen siitä ei ole ollut mitään muutakaan haittaa. Oon vaan tasasempi, en stressaa kaikesta niin paljon kuin ennen, on vähän enemmän energiaa ja mieliala on parempi. Kyllä mua edelleen välillä ahdistaa ja masentaa, mut se on siedettävämpää eikä kestä niin pitkää aikaa kuin ennen. Kattokaakin lääkehamsterit et saan tota taas apteekista sit ku on tarve, onneks noi nyt ens kuun ainaki vielä riittää.

Ajat on aika paljon muuttunu siitä ku viimeks kirjotin. Mä kyllä ennustin jo tammikuussa ulkomaisia medioita lukiessa että näin käy, ja otti päähän se vähättely mitä suomeksi sai lukea. Nyt taas ottaa päähän se, että koronakoronakoronaaaaaaaa ihan sama minkä uutissivun, foorumin, facen tai minkä vaan avaat. No, lottovoitto tuli suomeen ja yllätti ison osan suomalaisista. Ja osa vähättelee edelleen.

Mä en oo hirveen huolissani itestäni enkä mitenkään hysteerinen, pientä kotivaraa oon keränny tammikuusta asti ja pärjään jonkun aikaa ilman kauppaa jos on pakko. Siinä missä ennen kävin kaupassa melkein joka päivä, nyt pyrin siihen et 1-3 kertaa viikossa riittää. Oon vaihtanu käteisestä korttiin, vaikka aina pelkäänki et unohdan tunnusluvun. En koske ovenkahvoihin yms. ikinä paljain käsin ja käsipesulle suoraan aina ulkoa tullessa mihinkään matkalla koskematta. Jos näprään kännyä kaupassa tai ulkona, se suojakuorineen pääsee saippuapesulle. Ihme kyllä se kestää sen, nahkakuoret vähän kärsii mutta ihan sama, uusia saa kaupasta. Koitan vältellä naaman hiplaamista kodin ulkopuolella, tosin mitä enemmän sitä yrittää vältellä sen varmemmin iskee joku kutina tai jostain ilmestyy koirankarva suuhun :D

Näillä mennään, onneks oon aika epäsosiaalinen ja yksinäinen ni kovin suurta sairastusmisriskiä mulla ei varmaan ole, muutenkin vastustuskyky on ihan ok ja esim. possunuha kesti mulla kolme päivää siinä missä silloinen kämppis valitteli oloaan yli viikon. Läheisistä vaan iso osa on riskiryhmää ja niistä oon vähän huolissani. Mut toivotaan parasta ja autetaan niitä jotka apua tarvii. Paikalliseen naapuriapu-ryhmään liityin, toivon et saan sieltä jonkun autollisen ihanan tuomaan mulle isomman säkin koiranruokaa (ku mun auto on melkein 200km päässä enkä nyt lähde bussilla sinne) ja voin olla kauppa-apuna tmv. jos joku lähistöllä asuva sitä tarvii.

Kuntouttava ryhmä on tauolla ajan X, vähintään sinne huhtikuun puoleenväliin mutta saa nähdä, vähän veikkaan ettei sillon vielä jatku. Se harmittaa, tehny hyvää nähdä ihmisiä ees kerran viikossa ja se on auttanu pitämään unirytmiä kunnossa. Nyt on unirytmi vähän levähtänyt. Mutta nyt mennään sillä mitä on, ryhmä jatkuu sit kun jatkuu.

Kesää kohti onneksi mennään, ihanan keväisiä päiviä ollut. Eilen näin tän vuoden ekan perhosenkin! Muuttolintuja on kanssa tullu jo paljon takasin. Lyltsin selkävaiva on menny parempaan päin, piti käyttää sitä viel vesijuoksumatolla yms. tässä mut ne nyt sit jää koska bussiin en mene, katellaan myöhemmin. Mut se kestää nyt pidempiä lenkkkejä mitä viel muutama viikko sitten, on päässy vähän metsään senki kanssa. Ei siitä täysin tervettä koskaan enää tuu, mut jos sen sais vielä vähän parempaan kuntoon ni ei tarviskaan lykätä sitä hoitoon kesällä jos lähtee retkeilemään.

Muutaman vuoden vanhan kuvan kaivoin tähän koska halusin. Pian tulee taas lisää väriä luontoon <3