Mulla on tasan kaksi vaihtoehtoa: joko pidän tästä vähän normaalia siedettävämmästä olosta kiinni ja yritän päästä pikkuhiljaa eteenpäin tai annan masennuksen viedä voiton, annan sen pahan olon tulla takaisin ja mennä niin pahaksi, että pystyn varmasti tappamaan itseni. Toka kuulostaa helpommalta, saisi vaan luovuttaa ja antaa olla. Eka vaihtoehto houkuttaa silti jostain ihmeen syystä lähes yhtä paljon kuin toinenkin, mutta en tiedä, riittääkö mun voimat siihen, voisinko mä joskus onnistua siinä, vaikka kaikki aikaisemmat yritykset onkin epäonnistuneet.

En mä osaa päättää. Ehkä yritän vielä vähän aikaa. Kesän yli.